Vesa's profileVesa KiertokariPhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
July 01 KAHDEN EDELLISEN JATKOKSI TOISESTA SAKRAMENTISTA, KASTEESTAOLEN AINA OTTANUT - JA OTAN - VÄLTTÄMÄTTÖMYYDEN PAKOSTA ESILLE MUODOSSA TAI TOISESSA SEURAAVIA ASIOITA KOHDATESSANI LÄHIAIKOINA KASTETTAVAN LAPSEN VANHEMMAT (JA KUMMIT). ON NÄET VÄLTTÄMÄTÖNTÄ HOITAA ARVOLLISESTI ELI VAPAHTAJAN SANOJEN JA ASETUKSEN POHJALTA TÄMÄ IHANA USKON SAAMISEN JA JUMALAN PERHEEN YHTEYTEEN LIITTÄMISEN SAKRAMENTTI. MONI ASIA VOI OLLA UUSI, YLLÄTTÄVÄ TAI JÄRKYTTÄVÄKIN NYKYIHMISELLE. VAPAHTAJAN ASETUKSEN JA RAAMATUN OPETUKSEN KUULEMINEN JA SEURAAMINEN JOHTAVAT MEITÄ KAIKKIA OIKEAAN JA HYVÄÄN SUUNTAAN. EHKÄ VAIN PIENEN ASKELEEN KERRALLAAN MUTTA ONPAHAN SEKIN YKSI ASKEL VÄHEMMÄN IRTI JA KAUEMMAS RAAMATULLISESTA KRISTILLISYYDESTÄ.
************************************************************************
Edellytykset – eli mitä laki määrää June 19 NIIN MENTIINKÖ EDELLISESSÄ LIIAN PITKÄLLE...Niin,
minulla oli muutama hyvin konkreettinen kysymys ja tähtäyspiste mielessäni pannessani rippipuheen blogiini. Näitä olivat ainakin seuraavat:
1) Nykyään ehtoollisen ja messun merkitystä on korostettu monin tavoin hyvinkin eri tavoilla ajattelevien joukossa. Yksi ehdottoman keskeinen asia silloin on raamatullisen rippipuhe tai rippisanat. Jos ne eivät ole raamatunmukaiset, jos ne ovat äärimmäisen lyhyet tai epämääräisen yhteyden kokemisen johdanto, se muodostaa LÄHES esteen mennä ehtoolliselle. Aina uskonasioista perillä pitkälti olevillekin se on sellainen floppi, että voi usein jäädä Pyhä Ateria silloin väliin. Ainakin minä haluan rauhassa tutkia itseäni - raamatullisesti ja luterilaisesti - Jumalan sanan peilistä. Huolimatta monista puheista, taustoista tai nykysivistyneisyydestä ihminen ei tiedä, ei usko eikä tunne itseään oikein. Tarkoitus on siis kirkkaalla ja konkreettisella Jumalan sanan tutkistelulla muuttaa asiat tässä kohden toiseksi. Tarkoitan todella, että siihen on joka kerta tarve ja velvoite. Samalla se on tavallisen ihmisen oikeaa kirkollista palvelua.
2) Edellisen otsikko oli kysymys liian pitkälle menemisestä. Otin sen esiin, koska olen vakavassa mielessä kiinnostunut, kuinka moni ajatteli sen ratkeavan sillä, että sanoo "minun mielestäni tuo on liikaa tai sopimatonta tai törkeää". Mielipiteet ovat tärkeitä ja tosissaan otettavia. Ne eivät silti tee jostakin asiasta liikaa, liian vähän, sopimatonta, toivottavaa tai tuomittavaa. Ei edes nykyaikaisin mielipide, tieteellisin mielipide, hyväksyvin mielipide, tuomitsevin mielipide tai yleisin ja enemmistön mielipide. Kristitty tutkii ja ratkaisee asiat itsensä Raamatussa tunnetuksi tehneen Jumalan kasvojen edessä. Kirkossa ja seurakunnassa usko, toiminta, päätökset on välttämättä arvosteltava ja tutkittava Kirkkolain ja Kirkkojärjestyksenkin mukaan juuri edellä mainitulla tavalla, Raamatun yhtenäisen opetuksen valossa. Toista oikeaa vaihtoehtoa ei ole. - Mutta kuinka vaikeata onkaan meille - kapinoivan ja sokean luontomme takia - panna ihmisen käsitykset ruotuun Jumalan erehtymättömän ilmoituksen mukaisesti.
3) Kolmas seikka on ehtoollisen ihana raamatullinen ja luterilainen opetus ja konkretia siitä, paljonko me saamme, jos suostumme Raamatun arvioon itsestämme - ja saamme silloin sellaisina kuin oikeasti olemme tulla omistamaan Raamatun tarkan ilmoituksen mukaista armoa ja vapautta Jeesuksen Pyhässä Veressä. Toinen vaihtoehto on menettää Jumalan armo, vapaus, anteeksiantamus ja taivas sentähden, että me matelemme tai rynnimme ehtoollispöytään kohtaamaan Jumalan sellaisina kuin luulemme olevamme. - Me vaadimme Jumalalta armoa omien analyysiemme tuloksiin ja - hirmuista! - nautimme tuomion häneltä joka sydämestään tahtoo meidät - oman sanansa analysoimana - kohdata ja armahtaa.
Muitakin seikkoja ja kysymyksiä asiaan liittyy. Niitä en nyt tässä käsittele. Kommenteissa oli hyviä huomioita ja kysymyksiä. Sinne niitä sinänsä mahtuu lisää.
June 10 AIVAN LIIAN PITKÄLLE MENEVÄ RIPPIPUHE ??RIPPIPUHE:
Rakkaat kristityt ystävät!
Me olemme koolla tänä sunnuntaina kuullaksemme Jumalamme pyhää, autuaaksitekevää sanaa – sekä käydäksemme Herran Pyhällä Ehtoollisella.
Martti Lutherin kanssa ja tavoin haluamme kiinnittää sydämemme ja omantuntomme Herraan Jeesukseen ja Pyhän Raamatun lupauksiin. Haluamme muistaa, että ”yksi ainoakin Jumalan sanan piirto merkitsee enemmän taivas ja maa”. Näinhän uskonpuhdistajamme uskoi ja toimi. Siksi hänet erotettiin papin virasta ja kirkosta ja - haluttiin jopa erottaa taivaaseen pääsevien joukosta. Mutta silti hän lauloi täydessä uskonvarmuudessa, että ”jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidät iät on Jumalan valtakunta”. Yksi sana kaataa viholliset, yksi sana takaa autuuden.
Mitä meille merkitsee tänään Jeesus ja hänen sanansa Raamatussa? Onko meidän täysi toivomme ja luottamuksemme jokaisessa sanassa, joka meillä on Pyhässä Raamatussa? Sekä taivaspaikkamme tähden että HPE:lle osallistuessamme meillä on tehtävä koetella itseämme. Se, että summittaisesti tunnustaisimme itsemme puutteellisiksi, ei ole se, mitä Jumala tahtoo. Jumala tahtoo, että me tunnustamme syntimme hänen kirjoitetun tahtonsa mukaisesti – jotta saisimme, mitä hän lupaa.
Se tarkoittaa, että se, joka on palvellut itseään, ideologioita tai ihmisiä yli kaiken, tunnustaa syntinsä ensimmäisen käskyn valossa ja haluaa luopua vääryydestään. Se, joka on pitänyt vihaa tai kantanut kaunaa läheisiään kohtaan, hänen tulee tunnustaa syntinsä viidennen käskyn valossa ja lopettaa kyseinen vääryys. Se, joka on tottunut puhumaan pahaa kanssaihmisistään, hänen syntinsä on kahdeksannen käskyn rikkominen – siitäkin tulee luopua. Se, joka on rikkonut avion joko syrjähypyillä tai hävyttömillä ajatuksilla, tulee myöntää tämä Jumalalle ja pyytää voimaa tehdä parannusta. Se, joka kirkon jossakin virassa tai tehtävässä on opettanut Raamattua vastaan - vaikkapa ajanut yhteiskunnan liberaalitahojen mukana homoseksuaalisuutta - tulee myöntää tehneensä väärin ja lopettaa ihmisten ajatusten korottaminen yli Jumalan sanojen. Tai nainen, joka on vastoin Jumalan tahtoa ottanut itselleen pappisviran, hänen tulee se tunnustaa ja luopua synnistään.
Entä sinä uskollinen, vanhoillinen tai tunnustuksellinen? Olisiko täysi syy tunnustaa, että Jumalan armolupausten pitävyys ja Vapahtajamme valta taivaassa ja maan päällä on unohtunut? Kuinka monta kertaa onkaan pää painunut ei katumuksesta, vaan masennuksesta – epäuskosta, ei uskon rukouksesta? Voisinko tänään tehdä parannusta niin että eläisin uskossa, ei näkemisessä ja kokemisessa. Omien voimien ja omien kykyjen vararikko on Jumalan johdatusta tarttua siihen, mikä kestää ikuisesti: Vapahtajamme armo ja Jumalamme sana.
Tunnustatko sinä tänään sen synnin, mihin Jumala sanansa sormella osoittaa? Ja samoin ne monet muut rikkomukset, joita nyt ei mainita tai edes muisteta? Tunnustatko ja pyydät voimaa luopua vääryydestä? Ellet, sulkee katumattomuutesi sekä HPE:n lahjan että taivaan lahjan sinulta pois.
Mutta jos vääryytesi ja syntisi tunnustat, se ei ole anteeksiannon syy ja perusta. Se perusta on yksin Jeesus ja hänen ristintyönsä. Sen tähden kaikkia syntisiä kutsutaan ja heille annetaan armo ja autuus lahjana uskolla omistettavaksi.
June 04 RUKOILKAAMMEUUSI KIRKKOVALTUUSTO KOOLLA ENSIMMÄISTÄ KERTAA TÄNÄÄN JA NYT.
YKSISELITTEISESTI: RUKOILKAAMME !
May 30 HELLUNTAIN SAARNA 2002 - OLLAAN SAMOISSA, OLLAAN PITEMMÄLLÄSaarna Kalannin kirkossa Helluntaina 19.5.2002 Saarnatekstinä 2.vsk.ev. Joh.14:15-21
15. "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. 16. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. 17. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. 18. "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. 19. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. 20. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. 21. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."
Me vietämme Helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen muistopäivää ja seurakunnan syntymäpäivää. Vietämme Jeesuksen lupauksen täyttymisen juhlaa. Jeesushan lupasi toisen Puolustajan, Totuuden Hengen omilleen. Jeesus ei jättänyt omiaan yksin, vaan antoi Pyhän Hengen johtamaan omiaan kaikkeen totuuteen ja muistuttamaan heitä kaikesta, mitä hän, Vapahtaja, oli sanonut.
Kirkkovuodessa ja jumalanpalveluskäsikirjassa tällä juhlapyhällä on lisääntynyt painoarvo. Helluntai nousee esille ehkä jopa joidenkin muiden juhlien kustannuksella. - Ja näin me pääsemme suoraan aiheeseemme, kun aiheemme ja tekstimme tuodaan nykypäivään. Nimittäin on huomattavan irvokasta ja röyhkeää jumalattomuutta painottaa helluntaijuhlaa ja sen viettämistä, kun ei anneta Totuuden Hengen johtaa itseämme. Pyhä Henki haluaisi näyttää totuuden ja ohjata meitä Jeesuksen luo. Ja juuri se estetään. Mitenkä ? No katsotaanpa…
Kauas ei tarvitse tähyillä. Katsotaan vain tarkoin tuota käynnissä olevaa keskustelua homoseksualismista. Tuskin kukaan on kokonaan välttynyt keskustelun seuraamiselta. Kysymykset nousevat esiin kiihtyvällä tahdilla ikään kuin näkymättömän aallon nostamana. Yhteiskunta hyväksyi uuden parisuhdelain. Meni tovi, vain pari kuukautta, ja niinpä keskustellaan siitä, pitäisikö kirkon hyväksyä homoliitot, pitäisikö tuollaiset liitot siunata kirkollisella toimituksella ja kaavalla, pitäisikö antaa adoptio-oikeus, saavatko kirkon työntekijät elää homosuhteessa. Aikataulu ja päämäärätietoinen röyhkeys – sekä ala-arvoiset perustelut yllättivät pahimpaan varautuneen pessimistinkin.
No mitä on ehdotettu vastaukseksi ja käytännöksi ? Katsotaanpa muutamaa kantaa. Piispa Wille Riekkinen on suoraan ehdottanut myönteistä ja hyväksyvää vastausta jopa kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin. Kirkon tulee hyväksyä ja siunata – tällä tavalla kohdataan ihmiset ja ollaan ajan hermolla. Kun kirkolliskokouksessa Kemijärven khra Lasse Marjokorpi piti hyvin perusteellisen ja raamatullisen - TV:ssäkin osittain kuullun – puheenvuoron, torjuen homoseksualismin sairautena ja syntinä, aikamme hermolla violetissa paidassaan loistava piispa luki kappaleen Mooseksen Israelin kansalle antamasta laista ja sanoi, ettei kukaan kristitty sitä enää usko. Ja sitten teatraalisesti: ”Miksi ? Koska se on p a s s é eli ollut ja mennyttä”. Mikä yhdistelmä täydellistä ymmärtämättömyyttä ja pelkkää tarkoitushakuisuutta! – Pari seikkaa vain karkasi piispalta käsistä kokonaan. Ensinnäkin: ei Israelin kansan omia säädöksiä ole koskaan edes tarkoitettu samaan asemaan kuin 10 käskyä eli kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Toiseksi: onhan se sairasta kun piispa sanoo Raamatun opetusten olevan p a s s é ! Pelkään pahoin, että ellei parannusta tapahdu, erään istuimen edessä kuullaan itse sanat: ”ollutta ja mennyttä”!
Toinen TV:ssä kasvonsa näyttänyt superluokan filosofi kirkolliskokouksessa sanoi, että kun nykyään siunataan liikekeskuksiakin, niin miksei sitten ihmisiä ?! Ovathan ihmiset tärkeämpiä, se on totta. Mutta jos minulla olisi ollut puheenvuoro hänen jälkeensä, olisin kysynyt, josko murhaajat, pedofiilit ja vaikka uusnatsitkin saisivat hyväksynnän ja kirkollisen siunauksen. Ovathan hekin ihmisiä, eikö totta ? Pitääkö heidätkin sitten hyväksyä ja siunata ? Arkkipiispa Jukka Paarma sanoi lehtikirjoituksessaan, että eduskunta ei voi ratkaista äänestyksellä sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Aivan oikein. Mutta yhtä vähän tuota kykyä ja mahdollisuutta on kirkolliskokouksella tai paimensauvan haltijoilla. Oikean ja väärän ratkaisee joku muu – nimittäin Jumala. Eikä häntä voi äänestää kumoon.
Kolmas varsinainen nero asiassa oli yksi naispuolinen pappi, joka pelkäsi, ettei tässä asiat venyisi niin kuin naispappeuden hyväksymisessä. Niinpä niin! Turha pelätä, sillä todennäköisesti kansan kaikkivaltiaan nuoleskelu, Jumalan sanan hylkääminen ja hurskas selkärangattomuus on kehittynyt ja mennyt eteenpäin. Todennäköisyyden mukaan viimeistään seuraavien kirkolliskokousedustajien vaalien jälkeen hommat hoituvat kuntoon muitta mutkitta. Onhan jo totuttu nopeasti kuulemaan ja nopeammin hylkäämään niiden perustelut, jotka edes viittaavat asiasta puhuviin raamatunkohtiin! – Kansan mielipidettä sietäisi kyllä kerrankin kuunnella: yhden tuoreen gallupin mukaan 20 % suomalaisista kannattaa ja 80% vastustaa homoseksualismin tasa-arvoistamista. Mutta papit ja piispat ja teologinen tiedekunta näyttävät edustavan enemmän SETAa kuin keskiverto suomalaista.
No, miten tämä liittyy päivän aiheeseen ? Pelottavan tarkasti. Kuin täsmäohjus Jumalan sana osuu kohdalle ! Mutta osuuko omaantuntoon ? Saako aikaan mitään muutosta ? Pyhän Hengen tehtävähän oli muistuttaa Jeesuksen sanoista ja ohjata kaikkeen totuuteen ! Pyhä Henki siis käyttää sekä välineenä, että päämääränä ja sisältönä Pyhän Raamatun sanaa. Näyttää siis siltä, että Pyhä Henki saa rankasti kenkää tänä päivänä. Edellä mainitussa asiassa mutta myös monissa muissa. Älä tule minua lähelle ! Tai jos tulet, älä sano mitään ! Joka tapauksessa en kuuntele, en välitä, et voi pakottaa, minulla on oikeus olla kuuntelematta !
Homoseksualismin kohdalla me löydämme – niin kuin monesti muulloinkin – selkeitä raamatunkohtia yltä kyllin. Ne ovat suoria ja tyrmääviä. Suurin osa löytyy UT:n puolelta. Monta kertaa on vain yksi sana kuvaamaan asiaa: synti. Kyse on synnistä. Erikseen useasta kohdasta nousee esille opetus: tuon synnin harjoittajat jäävät taivaan ulkopuolelle. Näin opettaa Jumalan sana evankeliumin – ei VT:n ja lain - aikakaudella. Muulla tavalla opettamalla me joko teemme itsestämme Jumalan tai väitämme Jumalan muuttuvan kameleontin tavoin ihmisten mieltymysten mukaan.
Mitä tästä seuraa ? Nimittäin tämän opettamisesta ? Ehkä ei mitään täällä Suomessa. Ehkä jopa mielenmuutosta ja uskoa, jos sinäkin olet mukana siinä Totuuden Hengen ohjaamassa joukossa, joka toimii taivaallisen viestin viejänä. – Ruotsissa muutama päivä sitten äänestettiin tämän kaltaisen puheen tai saarnan seurauksista. En tiedä lopputulosta mutta ehdotuksena, jonka läpimenoa odotettiin, oli, että tällaisen opetuksen seuraus voisi olla jopa kaksi vuotta ehdotonta vankeutta ! Sano minulle, ettei Suomi seuraa Ruotsin esimerkkiä. Sano, jos uskallat. – Jos kuitenkin samaa on luvassa, vankilaan voi tulla ainakin minua tapaamaan. Suokoon Jumala sen verran uskollisuutta ja rohkeutta minulle ja monelle!
Mikä oikein on mennyt pieleen ? Miten tähän on tultu ? Onko mitään ulospääsyä ? Rakkaat ystävät, syy löytyy – ja ulospääsy myös. Syy on siinä, että meillä on pitkään ja monilla ollut Jumala, Jeesus, Pyhä Henki, jumalanpalvelukset ja toimitukset, uudistukset ja perustelut kaikki vain käsitteinä, tapoina ja mielipiteinä. Meillä ei ole ollut konkreettisempaa kiinnekohtaa. Vai luuletteko, että muuten vaan nykyään sanotaan joka suunnalla, ettei kukaan voi tietää Jumalasta mitään varmaa ? Ei, kyllä se on seurausta siitä, ettei Totuuden Hengen ole annettu tehdä työtään. Meiltä on viety Raamatun sana. Pyhä Henki on väkisin irrotettu Raamatun opetuksista. Siksi meille ovat jääneet käsitteet mutta ei Jumalan Hengen työkalua, armon ja totuuden sanaa. Siksi puuttuvat myös parannus ja usko.
Ulospääsy on edelliselle vastakkainen. Se on sitä, että sinä tässä ja nyt, kun kuulet Raamatun sanan, otat sen vastaan Jumalan sanana, sekä armon että totuuden sanana. Siitä alkaa parannus ja elämä sanassansa vaikuttavan Jeesuksen kanssa. Muuta ulospääsyä kuin tämä ei ole, ei yhtään muuta. Samaa – molempine puolineen – kuvaa hiljattain tapaamani kenialaisen, Tansanian luterilaisen kirkon papin Richard Ondigon kysymys ja viesti hänen ollessaan nyt Suomessa ikään kuin lähetystehtävässä. Hän kysyy, puheissaan ja kirjoituksissaan, miksi tänä päivänä ei viedä samaa evankeliumia ja kerrota samasta Jeesuksesta kuin ennen. Halveksitaanko täällä isien ja isovanhempien työtä ? Eikö enää uskota heidän puhuneen totta ? Siellä Afrikassa se sai aikaan herätystä. Nykyinen liberaaliteologian raiskaama Raamattu ja aivan toisenlainen Jeesus saavat aikaan vain vahinkoa ja hajaannusta. Miksi te tuotte tällaista meille nykyään, hän kysyy. – Monet ovat ärsyyntyneet tuosta puheesta. Kuitenkin se on totta ja osuu asian ytimeen. Siellä, missä Jeesus saa jatkaa työtänsä Henkensä kautta, siellä on elämä ja autuus. Missä taas Raamatun opetus torjutaan, siellä ei ole Jumalan Henkeä eikä hänen synnyttämää elämääkään.
Kaatuneiden muistopäivänä me muistamme niitä, jotka kantoivat sellaista vastuuta, joka tuli heille itselleen kalliiksi mutta, joka antoi meille paljon, antoi vapauden ja tulevaisuuden. Tämä kertoo meille osittain siitä, että on asioita, joista me pidämme kiinni vankilaan tai kuolemaan saakka. Osittain tämä ohjaa meitä muistamaan myös sitä, että me emme elä suuressa erimielisyyksien ja mielipiteiden viidakossa, vaan siinä maailmassa, jossa tärkein kysymys on, mihinkä me saavumme tämän elämän perästä. Mitä on rajan tuolla puolen ? Taivaaseen tahtoisin, pääsenkö sinne ? Ja Totuuden Henki ohjaa meitä Vapahtajan Jeesuksen luo, hänen ristinsä luo. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. – Näin sama sana, sama Vapahtaja, sama Totuuden Henki johtaa meitä aikamme myllerryksissä kuin myös iankaikkisen sapattilevon satamaan. Tässä ei olekaan kehällistä tai keskeistä. On vain Jeesuksen sana ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja ne seuraavat minua”.
Tämän Herran luo me menemme tyhjin käsin ja vain syntiä kantaen ehtoollispöytään. Hän on luvannut armahtaa. Hän on kantanut kuormamme. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon. Hänen ristissään on minun tulevaisuuteni ja toivoni.
Ehtoollispöydässä me pyydämme myös parannuksen armoa ja uutta tulta sammuviin uskon lamppuihimme. Ilman Hengen voimaa emme jaksa taistella. Em. asioissa me pyydämme voimaa taistella voittoon saakka totuuden puolesta. Me pyydämme parannuksen armoa koko kirkollemme ja kansallemme. Jos tämä Jumalan armovaikutus sitkeästi torjutaan, lienee kerrassaan kohdallaan hyväksyä joidenkin esiin nostama ehdotus kieltäytyä jumalanpalvelus- ja ehtoollisyhteydestä homoseksualismia tukevien tai homopareja siunaavien pappien ja piispojen kanssa. Herran kansa ei vietä juhlaa heidän kanssaan. Sitä paitsi heillä on eri herra.
Tällä tavalla Totuuden Henki johtaa meitä yhtä konkreettisesti tämän päivän kysymyksissä kuin taivastiellä. , ei… maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.
AAAMENn
May 21 HELATORSTAIN SAARNA 2007Saarna Kalannin kirkossa helatorstaina 2007
Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot muodostavat kaksiosaisen kirjan, joita voi nykyään helposti luulla erillisiksi. Tosiasiassa lääkäri Luukas jatkaa kertomustaan jälkimmäisessä kirjassa alkamaansa kertomusta. Evankeliumin alussa hän painotti olevansa yksi monista kirjoittajista ja tutkijoista, jotka ovat halunneet kirjata ylös, mitä Jeesus sanoi, teki ja, mitä hänelle tapahtui. Toiseksi hän kirjoittaa silminnäkijöiden todistuksen mukaan tosista tapahtumista. Kolmanneksi Luukas sanoo tutkineensa asiat tarkkaan ja kertovansa niistä järjestyksessä.
1. Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, 4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
Jälkimmäinen kirja jatkaa loogisesti. Samalla tähän sisältyy suuri yllätys, joka ylittää järkemme. Tätä on Jeesuksen nouseminen kuolleista, tätä on taivaaseen astuminen.
Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa... Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.
Näihin suuriin ulkonaisiin tapahtumiin ja tutkijan sanoihin saattaisi meidän katseemme pysähtyä. Ja onhan tuossa mietittävää. – Kuitenkin jollakin tavalla aiheemme jäisi kesken, emme ehkä edes tavoittaisi tämän helatorstain raamatunkohtien ydintä. Mitä siis tekstimme vaativat meitä huomaamaan ja kuuluttamaan otsikon alla ”Korotettu Herra”?
Näitä asioita on nähdäkseni kolme. Ensimmäinen on kysymys vallasta. Toisena on kyse opetuslapsille uskotusta tehtävästä. Kolmanneksi on pakko nähdä ja katsoa eteenpäin, katsoa Jeesuksen takaisinpaluun päivään.
Näitä kolmea saamme katsoa tarkemmin ja jaotella opetuksemme ja ajatuksemme tämän mukaan. Jos joku on mielessään odottanut erilaisia näköaloja tai erilaisiin asioihin keskittymistä, niin kyllä nämä näköalat antavat suuressa määrin vastauksia myös muihin kysymyksiin ja neuvovat tien, mitä kulkea kristittynä. Niin perustavia asioita tänään on esillä.
Juoksukilpa vallan perässä
Elämä on usein juoksemista rahan, maineen tai vallan perässä. Ja siltikin eniten vallan – muut asiat jäävät toisille kärkisijoille. Tämänhän paljastaa Raamatussa esim. Tyyron ruhtinaasta kerrottu sana, jossa epäilemättä kuvataan ylienkelin lankeaminen, Luciferin muuttuminen siksi perkeleeksi, joka jo paratiisissa vietteli Aadamin ja Eevan. Valta tuota enkeliruhtinasta kiehtoi; hänen pakkomielteensä oli tulla Jumalan vertaiseksi tai nousta itse Kaikkivaltiaan paikalle. Mutta kuinka valta otettuna ja irrotettuna hänestä, joka on ihmissuvun Luoja, tuotti ja tuottaa kamalaa hedelmää, aina lopullista turmiota myöten.
Jollekulle tämä voi olla liian kaukaista, Raamatun saduista ja taruista pitäisi siirtyä tähän päivään ja 2000-luvun ihmisen tilanteeseen! Mutta kuinka tuo paljastaakaan, että sama turmeltuneisuus on meissä. Me haluamme itse ratkaista, itse päättää. Jumalalle kuuluvat taivaalliset, me ratkaisemme itse kaiken oman ja ajallisen. Ja toki me saman tien sitten mestaroimme hengelliset asiat aina taivaita myöten. Ihminen tekee ja muovaa jumalansa – Raamatun elävä Jumala ei saa sijaa eikä valtaa meidän elämässämme kertoakseen millainen hän on ja mitä hän tahtoo.
Tämän karun syntiinlankeemuksen jälkeisen tilanteen keskellä me katsomme tänään korotettua Kristusta. Mitä me näemme? Näemmekö mitään? Näemmekö pois menneen Herran, joka vain istuu taivaassa jättäen kaiken meidän käsiimme?
Avain – rakkaat ystävät - löytyy siitä, minne kuolleista ylösnoussut Kristus menee tai korotetaan. Luukas kirjoitti hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. – Eikä tämä ole vahingossa lausuttua, vaan Raamattu toistaa samaa kuvaa. Päivän psalmikin julisti Herra sanoo minun herralleni:"Istu oikealle puolelleni…
Jeesus nousi taivaaseen istuakseen Isän oikealla puolella. Tiedätkö mitään se tarkoittaa? Huomasitko? Nyt sinulla on valta tai Matteuksen evankeliumin lähetyskäskystä lukien Jeesuksen omat sanat Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. – Tätä tarkoittaa ilmaisu Isän oikealla puolella tai oikealla kädellä. Kyse ei ole sijainnista ja paikasta, vaan siitä, kenellä on kaikki valta. Ja se on Jeesuksella. Siksi me voimme aina turvautua siihen Herraan, joka on Isän Jumalan oikealla puolella. Vääryyden vyöryessä ylitsemme meillä on Vapahtaja, jolla on ylin valta. Ja hän tahtoo meidät omakseen ja taivaaseen.
Mutta ihmeellisesti kristillinen kirkko ja yksityiset kristityt harhautuvat yhä uudestaan samaan harhaan: Jumala on taivaassa, me maan päällä. Miksi tämä on inhottavaa hämäystä ja valhetta? Siksi, koska Jeesus itse sanoi myös Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka. Taivaaseen korotettu Kaikkivaltias on siis myös meidän luonamme. Meitä ei ole hylätty, me emme voi emmekä saa päättää kaikesta itse – koska Kristus on meidän luonamme. Missäkö? Etkö tiedä, etkö ole löytänyt? Johanneksen luvussa viisi sanotaan 39. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; 40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän. Niin siis hän, jolla on valta ja armollinen tahto meitä kohtaan on luonamme Raamatun sanassa. On ensisijaisen tärkeää, että löydät elävän Jeesuksen siinä. Aivan liian moneen sopii sana ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän. Ahtaaseen porttiin juuttuu tänäänkin omalla tietämisellä ja omalla yrittämisellä ja omien käsitysten ylivallalla. Eihän näin käy sinun kohdallasi?
Opetuslasten tehtävä – vaikea vai helppo?
Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani … maan ääriin saakka. Jeesus lupaa omilleen, että hän lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen, Totuuden Hengen omillensa. Ja Raamatun mukaan on päivänselvää, että kukaan ei jaksa, ei usko eikä voi todistaa Herrasta Jeesuksesta ilman Pyhää Henkeä.
Pyhän Hengen vuodatusta ajatellaan seurakunnan syntymäpäivänä. Varhaisen kirkon alku se onkin – vaikka niin kuin Luther oivasti opettaa, aina paratiisista saakka on ollut kirkko eli seurakunta. Itse asiassa sekä Kainin että Aabelin kirkko, sekä oikea kirkko että valhekirkko, sekä Kaikkivaltiaan sanan ja tekojen varassa oleva että ihmisen tekojen ja ratkaisujen varassa oleva. – Mutta yhtä kaikki, kaikki on turhaa ilman Pyhää Henkeä ja kuuliaisuutta hänelle, joka johtaa kaikkeen totuuteen.
Me saamme tänä päivänä olla tarkkana, ettemme pane vastakkain vauhdikasta ja rauhallista, äänekästä ja hiljaista, ylistystä ja katumusta, Pyhän Hengen vaikutusta ja aitoa luterilaisuutta. Kirkkoinstituutiomme toki saa aikaan reaktion, joka on paljolti perusteltukin, ettei Jumalan Henki enää täällä vaikuta. Mutta kuitenkin asia on ajateltava toisin. On muistettava, missä Pyhä Henki on ja vaikuttaa. Hän vaikuttaa uskoa ja uutta elämää Raamatun väärentämättömässä sanassa ja Jeesuksen asetuksen mukaan toimitetuissa kasteessa ja ehtoollisessa. Jos joku etsii Pyhää Henkeä muusta osoitteesta, ei ole varmaa, mitä löytyy – tai mistä itsensä löytää. Ehkä kuitenkin vielä lyhyempi ja tärkeämpi ohjenuora on siinä, ettei Jumalan Henki koskaan ohjaa ja opeta Jumalan kirjoitettua sanaa vastaan, ei koskaan!
"Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Onko siis tämä käsky helppo vai vaikea? Sanotaanko näin: ihmiselle aivan mahdoton mutta Raamatun jokaiseen sanaan iloisesti sitoutuneelle osa luonnollista kristityn elämää. Kun Jumala vapauttaa Totuuden Sanalla sidotun syntisen, hän sitoutuu loppuiäkseen siihen, mikä hänet teki vapaaksi. Silloin arka, väsynyt, pettynyt, kokenut tai tuore kristitty on niin vapaa omasta ja inhimillisen uskonnollisuuden pehmeistä puheista ja keskusinstituutin linjauksista, että evankeliumin välittäminen jollekin tarvitsevalle on mitä luonnollisin asia. Ja jos sanat puuttuvat, palvele käsillä. Jos on peukalo keskellä kämmentä, kerro se yksikin Raamatun sana, joka opastaa tämän hetken akuutissa pimeydessä kulkevaa. Sekin on paljon. Silloin jo läsnäoleva Kaikkivaltias Vapahtaja saa tarttua jonkun käteen pettämättömällä sanallaan.
Siksi sanon, että opetuslapsen osa ja tehtävä on helppo keskellä vaikeuksia. Taivaan kansalaisuuden ja ylimmän vallan turvissa. Ainakin verrattuna niihin, jotka kadottavat Raamatun Jumalan. Heille jää miettimistä, uurastamista ja loputtomia sanoja ja puheita. Kuitenkin ilman Pyhän Hengen tulta jää vain ihmisen inhimillisille saavutuksille pystyttämä kunniapatsas.
Jeesus palaa takaisin
Apostolien tekojen kohta sanoo kuin vaivihkaa Jeesuksen tulevan takaisin. Siihen asti on tehtävä. Siihen asti Herra on läsnä piilotetun vallan kautta. Totuuden Henki tavoittaa valheen vallassa eläviä raamatullisen opetuksen kautta.
Mutta Jeesuksen paluu on ilmiselvästi lähellä. Aivan ennen näkemättömällä innolla ja raivolla monia Raamatun opetuksia vihataan. Papit tai muut saavat vaikeuksia tai potkut tehdessään tehtävänsä oikein. Vääryys sen sijaan palkitaan. Suvaitsevaisuus on sitä, että kaikki suvaitaan mutta ei Jumalan sanan mukaan uskovia ja eläviä.
Huomasitko, kuinka huomaamattomasti meidän päivän tekstimme välittivät viestin siitä, että usko muuttuu teoiksi, usko näkyy valintoina ja ratkaisuina. Mehän luimme Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.
Opetuslapset eivät jääneet paikalleen Herralta käskyn saatuaan. Maallinen ja kirkollinen valta olisi ehkä halunnut, ettei heidän uskonsa näkyisi tekoina ja valintoina. Korvien välissä piilotteleva usko oli muotia jo silloin. – Mutta opetuslapset opettivat uskollisesti Raamatun kokonaista ja väärentämätöntä viestiä. Ja niin kuin varmaan jokainen meistä on lukenut, eniten vaikutti ja tehokkaimmin saarnasi kristittyjen elämä, heidän ”kyllä” ja ”ei” valintansa keskellä elävää elämää.
Nuo suvaitsemattomat syrjijät eivät suostuneet kumartamaan keisaria jumalana. Vankila tai leijonien ruokapöytä oli heille mieluisampi kuin ihmisten suosio ja korkeat virat. Miksi? Koska heitä haluttiin irrottaa Jumalan sanan totuudesta. Miksi he eivät suostuneet? Koska heidän oma rakas Vapahtajansa oli sanassaan ja sanoissaan läsnä. Häntä ei armahdettu syntisraukka voinut eikä voi kieltää! Ja että tuo Jeesus oli vielä saapuva takaisin aivan hetkisen päästä – ja tuomitseva kaikki sanansa mitalla.
Jeesuksen saapuessa toisen kerran on armonaika ohi. Silloin tulee Tuomari. Tänään tuo kaikkivaltias Herra etsii vielä meitä Vapahtajana. Mutta kuuletko, uskotko, annatko hänen kääntää uskosi ja elämäsi Raamatun raiteille? Kotiin pääsyn päivä ihana - vaiko vihan päivä kauhistava; kumpi on sinulle tulossa?
AAMEN
KUMPI ON YLEMPI AUKTORITEETTI, KIRKKO VAI RAAMATTU?Pastori Jari Rankinen käsittelee ansiokkaasti kysymystä "Raamattu vai kirkko" blogissaan. Kannattaa lukea. Se löytyy tästä linkistä http://rankinen.blogspot.com/2009/05/raamattu-vai-kirkko.html
Se liittyy oleellisesti koko kirkon rajuun ja huolestuttavaan kehitykseen. Itse asiassa sama kysymys on taustalla ja pohjalla täälläkin, Kalannissa ja koko Uudenkaupungin seurakunnassa.
Lue ja mieti. Tarkasta kantasi ja tee oikeat johtopäätökset. Päättäjille voi löytyä valoisa näköala Jumalan perheen hoitamisesta Jumalan - eikä ensisijaisesti demokratiapohjaisen kirkkoinstituution - ehdoilla.
Lukaisepa linkki.
21.5.2009
VESA KIERTOKARI
May 20 KAPITULI SIIRTÄÄ ASIANI ESITUTKINTAANEn ole ehtinyt enkä jaksanut lisätä tai kommentoida vielä asiaa. Tarkkaavainen blogivuni lukija on ehkä valokuva-albumissa nähnyt skannattuina kuvina tuomiokapitulin virallisen esitutkintapäätöksen. Niistä tarkkaavainen ja ymmärtäväinen lukija huomaa, kenen tai keiden toimesta mitäkin on saatu aikaan ja liikkeelle - niinikään voi syystä miettiä, miten jotkut kommentit ja paheksunta liittyvät mihinkään. Ja, jos lukija on hereillä, hän tajuaa helpostikin, ettei enemmistö tai (kirkollinen) valta merkitse väitteiden paikkansapitävyyttä.
Lataa ja lue - sivut 1-3:
April 28 MITÄ RISTI MUUTTI JA MITÄ SEN EI KUULUKAAN MUUTTAAF.W.Krummacherin kirjassa Elija Tisbiläinen löytyy aarteita. Paljon. Tässä yksi. Yhäti ajankohtainen.
"Risti on muodostanut uuden ajan, ja siitä saakka, kun maailman peräsintä pitelevät lävistetyt kädet, myös se rautakanki, joka uhkaa vihan astioita, on muuttunut kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden valtikaksi. Sentähden on myös niin paljon syöpäläisiä Herran viinimäessä. Ei ole yhtään kättä, joka sitä perkaisi, vaan rikkaruohot kasvavat nisujen seassa, kunnes leikkuumiehet tulevat. ... Mutta tuo suuri "voi" nukkuu vain, eikä jää tulematta päivä, joka sen on herättävä, vaikka viipyykin. Hän on kyllä tuleva, tuo mies Bosrasta, verisissä vaatteissa, panemaan kauhean vihankuurnan käyntiin. Hiuskarva enää kannattaa miekkaa, jousi on jännitetty, kuulkaa tämä te Baalin palvelijat, te kansan villitsijät."
April 22 OHJAA KOKO KIRKKOLAIVAAMME OIKEAAN
Nettiadressi ”Kirkon tulee pitäytyä omassa arvopohjassaan” piispainkokouksen työryhmän homosuhdemietintöön
Allekirjoita osoitteessa: http://www.adressit.com/kirkko_ja_homosuhteet
Kannatan lämpimästi ja kannustan rohkeasti allekirjoittamaan!
VESA KIERTOKARI April 17 TÄRKEÄ SAATE KAHTEEN ALLA OLEVAANSAATE KAHTEEN ALLA OLEVAAN
27.3. klo 13-14.30 neuvottelun aiheeksi oli ilmoitettu Kimmon ilmoittama huoli Päivin epävarmuudesta tulevista töistä. Neuvottelupöytäkirja oli kirjoitettu ensin valmiiksi kutakuinkin muotoon "Vesan virkatehtävien laiminlyönnistä ja sen vaikutuksesta muiden töihin”. Vastasin selkeästi, että ollessa työssä kukin hoitaa virkansa tehtävät ja sairaslomalla ollessaan ei - muuta ei kukaan tulevaisuudesta voi tietää.
Heti perään aloitettiin toinen kokous, jota ei ollut sovittu. Siinä minulle annettiin kirjallinen huomautus se sisältää erityisesti etusivulla todentamattomia, sekaisia ja pahantahtoiselta ja tarkoitushakuiselta tuntuvia väitteitä. Mistään yhteistyöstä ei ole kieltäydytty konkreettisesti.
Suoranaisia valheita TAI asiavirheitä on ainakin kaksi - molemmissa väitetään minun kieltäytyneen konkreettisesti tulevasta tehtävästä, jumalanpalveluksesta. "Hän sanoi, ettei tule" on suoraan sanottuna valhe. En ole Ari Hirvoselle tai muillekaan maininnut yhtään konkreettista tilannetta, johon en ole tulossa - kaikki lausuntoni ovat olleet vain "en osallistu ei-apostolisiin jumalanpalveluksiin" ja viittauksia Kalannin srk:n srk-neuvoston pöytäkirjaan (tark.2.5.2007) 48§ , joka sittemmin siirrettiin sellaisenaan yhteisen kirkkovaltuuston pöytäkirjaan. Siitä ilmenee tarkasti miten toimin. Laitonta sen saamisessa aikanaan oli, ettei kerrottu mihin sitä käytetään. Koska se on julkinen asiakirja, olen siihen kuitenkin viitannut ja sanonut lyhyesti "mikään ei ole muuttunut".
Kiistämällä lääkärin sairaslomadiagnoosin pätevyyden, esimies väittää lääkärin diagnoosia vääräksi ja omaa asiantuntemusta suuremmaksi toisen erikoisalan asioissa. Kts. yllä ”ollessa työssä kukin hoitaa virkansa tehtävät ja sairaslomalla ollessaan ei”. Jälkeenpäin sama on ilmennyt esimiehen taholta toistuvasti siinä, että hän haluaa kiihkeästi velvoittaa erikoislääkärin todistuksen varmentamiseen työterveyspuolella – vaikka nimenomaan on ohjeistettu, että erikoislääkärissä käyntejä ja erikoislääkärin lausuntoja ei työterveyshuollon priorisointi koske. Työterveyshuollon tiedotteessa sanotaankin sen tarjoavan yleislääkäripohjaista palvelua.
Jo 21.1.2009 khran antamaa suullista huomautusta en ole saanut kirjallisessa muodossa, vaikka olen sitä pyytänyt jo neljä kertaa.
Kirkkolain ja –järjestyksen (tai virkaehtosopimuksen) kannalta kantani ja viranhoitoni voi olla yhtä hyvin perusteellista huolehtimista seurakunnan hyvinvoinnista ja nimenomaan oikeaa papin viranhoitoa. Viittaaminen selontekoihin on viittaamista sellaiseen, millä ei ole edes näennäistä lainomaista asemaa.
Tässä vähän konkreettista pohjaa miettiä, kuka aiheuttaa ja mitä ja kenelle.
VESA KIERTOKARI
KIRJ. HUOMAUTUSTA EDELTÄNYT NEUVOTTELUUUDENKAUPUNGIN SEURAKUNTA
kirkkoherra Esa Mierlahti PL 24, 23500 Uusikaupunki puh. 050 3634 302
NEUVOTTELUPÖYTÄKIRJA
AIHE: SVTL:n luottamusmies Kimmo Laasosen viesti, koskien pastori Vesa Kiertokarin vaikutuksesta muiden töihin. (Viesti 6.3.2009 Liitteenä 1).
KÄSITTELY Kuultiin pastori Vesa Kiertokarin vastaus viestissä olleeseen huoleen. Vastauksen hän lupasi toimittaa kirjallisena 1.4.2009 mennessä.(Vastaus Liitteenä 2).
Kimmo Laasonen totesi, ettei selkeää vastausta tullut. Varmuutta siitä, miten työt menevät ei ole. Tärkeää kuitenkin on, että asia on saatettu tiedoksi.
Uudessakaupungissa 27. maaliskuuta 2009
Kimmo Laasonen Nuorisotyöntekijä ja SVTL:n luottamusmies Vesa Kiertokari, seurakuntapastori Esa Mierlahti, kirkkoherra Merja Hannula, työsuojelupäällikkö
LIITE 1
Sähköpostiviesti Kimmolta 060309
Hei! Päivi Aaltonen otti eilen puheeksi sunnuntain 26.4 työnsä ja Vesan vaikutuksen niihin. Vesa Kiertokarilla pitäisi klo 10-12 olla jumalanpalvelus yhdessä Sinikka van der Meerin kanssa ja me tiedämme mitä on odotettavissa. Lisäksi Vesa Kiertokarilla on toinen jumalanpalvelus klo 12-13, F-riparin tunteja klo 15-18 ja nuortenilta klo 18-21. Päivi Aaltonen on varauskirjan mukaan varattu tuohon samaiseen rippikouluun, muttei nuorteniltaan. Nyt on odotettavissa, että Päivi Aaltonen joutuu hoitamaan tuon rippikoulun yksin ja lisäksi tuo nuortenillan, johon häntä ei alun perin ole edes varattu. Tsekatessani onko muita vastaavia päiviä tiedossa huomasin Vesa Kiertokarin jättäneen hyväksymättä tuon 26.4 olevan jumalanpalveluksen ja samoin 12.4 klo 7-9 olevan jumalanpalveluksen, jossa hän myös olisi naispapin kanssa. Jumalanpalvelukset, joissa ei ole naispappia oli kuitattu vihreiksi.
Kimmo Laasonen SVTL:n luottamusmies Uudenkaupungin seurakunta PL 24 23501 UUSIKAUPUNKI p.050-3634133
LIITE 2 neuvottelupöytäkirjaan 27.3.2009, jonka osallistujat ja allekirjoittajat ovat Kimmo Laasonen (KL), Päivi Aaltonen (PA), Merja Hannula (MH) ja Vesa Kiertokari (VK)
Vesa Kiertokarin sovittu kirjallinen vastaus
Neuvottelu nauhoitettiin. Samoin sitä välittömästi seurannut toinen ei-ennalta tiedossa ollut palaveri, jossa allekirjoittaneelle annettiin kirjallinen huomautus. Tätä vastaan kenellekään ei ollut mitään. Päinvastoin sanottiin minun olevan helppo kirjoittaa vastaus tai vastine tallenteen pohjalta. Tallenne on tallessa.
Kysyin tapaamisen aihetta. EM sanoi sen koskevan VK:n vaikutusta muiden töihin, jonka huolen KL oli tuonut julki viestissään eli liitteessä 1.
Totesin, ettei viestissä ollut kysymyksiä. Kysyin, koskiko asia tai viesti muiden kuin PA:n töitä. EM vastasi kysymykseeni siitä, koskiko vaikutukseni tässä vain PA:n töitä, ”kyllä”. Suorien kysymysten puuttuessa MH pyysi KL:ää tarkentamaan huolensa ja kysymyksensä. KL totesi VK:n ollen sairaslomalla kaksi kertaa alkuvuodesta samaan aikaan, kun olisi ollut jp yhdessä naispapin kanssa. KL sanoi, että ”hänellä on sellainen olo”, että sama voisi toistua – ja se vaikuttaisi PA:n töihin.
Edelleen ei ilmennyt suoraa kysymystä, vaikka sitä kysyin. EM ehdotti näin ollen jo tässä vaiheessa kokouksen päättämistä. MH kysyi, jos haluan kommentoida KL:n huolta. Suostuin tekemään niin.
”Asia on hyvin selvä. Jos kuka tahansa työntekijä on töissä ja työkykyinen eikä sairaslomalla, silloin hänelle kuuluu hänen virkansa oikeat tehtävät. Jos hän on – koskien myös mua – sairaslomalla, silloin hän on sairaslomalla.” ”Sairasloman syy ei ole … mikään muu kuin siinä (sairaslomatodistuksessa) on mainittu” Kysyttyihin 26.4. tai 12.4. päivämääriin totesin, ettei ”minulla tässä kohden ole mitään esim. lääketieteellistä operaatiota niihin määrätty. Kenellä on sairaslomapaperi, siinä on syy kirjoitettuna. Joka on töissä, tekee työt, jotka hänelle kuuluvat. Ei ole mitään epäselvää siinä”
Sanottiin EM:n toimesta minun jättäneen kuittaamatta 26.4. työtehtävän, vaikka muut olen kuitannut. Hän kysyi, mitä se merkitsee. Sanoin kuittaavani työtehtävät moniin muihin nähden aikaisemmin mutta että siellä on toki muitakin työtehtäviä kuittaamatta vielä. Sanoin työtehtävien kuittausta edeltävän huolellisen valmistelun ja tarkistuksen, että kaikki on asiallisesti kohdallaan. Sanoin varausohjelmasta ilmenevän, että moni tekee töitä siten, että vielä niiden saapuessakaan ei ole merkinnyt niitä hyväksytyksi. EM sanoi, että ”ei pidä paikkaansa”. Totean tässä tilanteen olleen kuvaamani kaltainen monesti esim. ”NIMI 1” ja ”NIMI 2” kohdalla.
EM kysyi, miksi valikoin, mitä työtehtäviä hyväksyn. Sanoin kaikkiin työtehtäviin tulevan aikanansa sen vastauksen, mikä niihin tuleekin tulla.
KL sanoi häneltä kysyttäessä, että ei aivan selvää tullut mutta tärkeintä oli, että asia otettiin esille.
EM ehdotti tai luki allekirjoitettavaksi tulevaa paperia ehdottaen jo valmiiksi kirjoitettuna olevaa muotoa ”KL:n huoli PA:n töistä VK:n tulevien sairaslomien / työstä kieltäytymisten takia”. Sanoin, etten mitenkään voi allekirjoittaa moista muotoilua ”jonkun jonkinlaisen hajun perusteella, mitä tulee tapahtumaan. Sellainen ei mitenkään voi olla minkään pohja. Minkään virkatehtävän laiminlyömisestä ei ole lainkaan kyse.” Uudeksi muotoiluksi ehdotin KL:n ilmaiseman huolen, minulta asian tiedustelemisen ja siihen antamani vastaukset (yllä tummennetulla). Totesin tähän uudelleen, mikä voi olla epäselvää tai, mitä muuta voidaan ylipäätään tietää kuin yllä oleva (tummennetulla). Sairaslomien kiistämiseen haluttaessa on työnantajalla omat hyväksytyt toimintatavat, sanoin. Virkatehtävien laiminlyönnistä totesin uudestaan, ettei siitä ole mitenkään kysymys. Oletusten pohjalta ei voi tulevaa ennustaa, totesin myös. Totesin aiheen olevan sikäli väärän, että edelleenkään allekirjoitettavassa paperissa ei mainita, että nimenomaan oli ja on kyse vaikutuksesta PA:n töihin. Todella monista kysymyksistä ja tarkennuspyynnöistä huolimatta tätä täsmennystä kohtaan AIHE ei tullut. Tosin aikaisemmin tässä paperissa ja nauhalla on EM:n selkeä vastaus tästä.
KL vastasi vielä erikseen vastaukseni olevan juridisesti aivan selvä. Huoli hänellä edelleen oli. Lopuksi tässä totean tämän neuvottelun asioita ja sisältöä käytetyn heti perään alkaneessa palaverissa, jossa minulle annettiin kirjallinen huomautus. Huomautuksen muistio-osassa oli tämän aiemman neuvottelun sisältö jo valmiiksi kirjoitettuna sivulla kolme.
Kalannissa 1.4.2009 Vesa Kiertokari Paperi toimitettu sairasloman vuoksi toistaiseksi emailina. SAAMANI KIRJALLINEN HUOMAUTUSUUDENKAUPUNGIN SEURAKUNTA kirkkoherra Esa Mierlahti PL 24, 23500 Uusikaupunki puh. 050 3634 302
KIRJALLINEN HUOMAUTUS
Nimi Vesa Kiertokari Virkanimike seurakuntapastori Esimies Esa Mierlahti, kirkkoherra
Peruste: Vesa Kiertokari ei ole 1.1.2009 alkaen Uudenkaupungin seurakunnassa toimittanut kaikkia papin virkavelvollisuuksia eikä hänen viranhoitonsa ole muutenkaan ollut kirkon yleisesti hyväksymien säädösten mukaista. Erityisesti kysymyksessä on yhteistyöstä kieltäytyminen ja siitä seuraavat muut viranhoitoon liittyvät ongelmat.
Pastoraaliset keskustelut eivät ole tuonut tulosta, joten katson, ettei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin antaa kirjallinen huomautus.
Tarkoitus: Kirjalliseen huomautukseen sisältyy se vakava mutta positiivinen viesti, että pastori Kiertokari voi jatkaa työtään seurakunnassa silloin, kun hän tekee sen seurakuntaa ja sen kaikkia työntekijöitä sitovien yhteisten ohjeiden mukaisesti ts. käyttäytyy virka-asemansa edellyttämällä tavalla. Huomautuksen tarkoituksena on pyrkiä välittömästi tilanteen korjaamiseen ja asioiden saattamiseen myönteiseen kehitykseen sekä viranhaltijan että seurakunnan kannalta.
Liitteenä on muistio, jossa kuvataan - niitä työtilanteita, joihin huomautus erityisesti perustuu, - johtopäätöksiä tapahtuneesta.
Uudessakaupungissa 27. maaliskuuta 2009 Esa Mierlahti, kirkkoherra Vesa Kiertokari, seurakuntapastori – ei allekirjoittanut Mikäli viranhaltija kieltäytyy allekirjoittamasta kirjallista muistutusta sen antamisen todentaa Merja Hannula, työsuojelupäällikkö
MUISTIO
Tammi- ja helmikuussa 2009 Pastori Kiertokarille on jumalanpalvelusvuoroissa merkitty kaksi sellaista jumalanpalvelusta, joissa hän olisi ollut toimitusvuorossa yhdessä naispuolisen kollegansa kanssa: 1) Loppiaisen Messu 6.1.2009, jolloin oli koko seurakunnan yhteinen juhla ja kaikki 7 pappia yhdessä sitä toimittamassa; 2) Kynttilänpäivänä 8.2.2009 Messu Uudenkaupungin kirkossa. Molempina päivät osuvat yhteen hänen virkavapauksiensa kanssa, joiden ajankohdat ovat: 3.- 6.1.2009 ja 6.- 13.2.2009. Virkavapaudet perustuivat lääkärintodistuksiin.
Paikallislehdessä (Uudenkaupungin Sanomat 15.1.2009) oli toimittaja Maija Ala-Jääksin laatima kirjoitus, josta seuraavat sitaatit:
Itse asiassa Vesa Kiertokarin olisi pitänyt osallistua muiden pappien rinnalla uuden seurakunnan yhteiseen loppiaisen jumalanpalvelukseen, mutta tuolloin hän oli sairaslomalla. Seuraava yhteinen työtehtävä naispapin kanssa on merkitty helmikuulle. Seurakuntapastori Vesa Kiertokari korostaa, että Uudenkaupungin seurakunnan naispapit ovat fiksuja ja mukavia ihmisiä, eikä hänellä ole mitään heitä vastaan. - Oma vakaumukseni vain estää minua työskentelemästä heidän kanssaan jumalanpalveluksessa ja hengellisten tilaisuuksien toteutuksessa, painotti Kiertokari. Virkakysymys ei ole ainoa kysymys, missä Vesa Kiertokarin ja hänen kanssaan samoin ajattelevien tiet eroavat kirkon yhteisestä linjasta. Myös kysymys siitä, ketkä ovat sopivia lapsen kummeiksi tai kysymys eronneiden vihkimisestä synnyttää erilaisia tulkintoja. - Surullista on kuitenkin, että jotkut kirkon johtajista kokevat taakkana tai rasitteena meidän vakaumuksen.
Kynttilänpäivän messuun liittyen olin pastori Kiertokaariin yhteydessä puhelimitse torstaina 5.2. ja tiedustelin, miksi hän ole varausohjelmaan kuitannut ko messua. Kysyin myös tuleeko vai eikö hän tule sitä toimittamaan. Ensin oli vaikeata saada yksiselitteistä vastausta. Hän puhui periaatteistaan ja siitä, että ne ovat yleisesti tiedossa. Kerroin, että työjärjestelyt edellyttivät selvän vastauksen. Hän sanoi, ettei tule. Puhelinkeskustelussa hän ei mitenkään viitannut lääkärillä käyntiin tai virkavapauteen. Tähän hänen ilmoitukseensa liittyen perjantaina aamupäivällä järjestelin messun toimittamista uudessa tilanteessa. Myöhemmin perjantaina 6.2.klo 14.46 oli sähköpostiini tullut pastori Kiertokarin seuraava viesti:
to 5.2. oli lääkärin itsensä määräämä kontrollikäynti. Tuloksiin ja löydöksiin perehdyttyään lääkäri ilmoitti tänään aamusta sairauslomani olevan 6.2.-13.2.2009. Todistus tästä odottaa noutoani työterveyshuollossa. Haen sen sieltä, kun terveydentila sallii -ja toimitan perille sinulle. Se ei kuitenkaan ole mahdollista tänään.
Sairaslomaltaan Kiertokari blogissaan 6.2.2009 kommentoi kyllä sitä, mistä hän kieltäytyy ja mistä ei, mutta ei mitenkään mainitse virkavapautta tai muuta lomaa tässä yhteydessä.
Maalis- ja huhtikuussa 2009
Pastori Kiertokarille on jumalanpalvelusvuoroissa Uudenkaupungin kirkossa merkitty kolme sellaista jumalanpalvelusta, joissa hän on toimitusvuorossa yhdessä naispuolisen kollegansa kanssa: 1) Kiirastorstain messu 9.4. 2009 klo 19, 2) Pääsiäisaamun messu 12.4. 2009 klo 7 ja 3) Konfirmaatiomessu 26.4. 2009 klo 10.
Näiden työtehtävien olemassaolo on aiheuttanut työyhteisössä seuraavia tilanteita. Kanttori Ari Hirvonen on kutsunut hiljaisen viikon ja pääsiäisen jumalanpalvelusten toimittajat yhteiseen suunnittelupalaveriin. Sain häneltä 10.3. seuraavan sähköpostiviestin: Tiedustelin Vesa Kiertokarilta 5.3. sähköpostitse mahdollisuutta osallistua seuraavalla viikolla kiirastorstain ja pääsiäisaamun jumalanpalvelusten suunnittelupalavereihin. 6.3. saapuneessa sähköpostiviestissä Kiertokari piti mahdollisena suunnittelupalaveriin osallistumista, mutta antoi selkeästi ymmärtää ettei osallistu kumpaankaan jumalanpalvelukseen. Myös myöhemmin käymämme puhelinkeskustelun viesti oli samanlainen: suunnittelemaan tullaan, toteutukseen ei.
Ei tunnu kovin mielekkäältä suunnitella jumalanpalvelusta henkilön kanssa, jonka jo etukäteen tiedetään olevan poissa.
Vesa Kiertokari oli vastannut kanttori Hirvoselle:
Muista(kaa) toki myös, että on päivänselvää, mitä ajattelen ja miten toimin ei-apostolisten jumalanpalvelusten suhteen. Saattaa ehkä vaikuttaa suunnitteluun ja toteutukseen...
Nuorisotyönohjaaja, SVTL:n luottamusmies, Kimmo Laasonen lähestyi minua 6.3. seuraavalla sähköpostiviestillä otsikolla "Vesan vaikutus muiden töihin".
Päivi Aaltonen otti eilen puheeksi sunnuntain 26.4 työnsä ja Vesan vaikutuksen niihin. Vesa Kiertokarilla pitäisi klo 10-12 olla jumalanpalvelus yhdessä Sinikka van der Meerin kanssa ja me tiedämme mitä on odotettavissa. Lisäksi Vesa Kiertokarilla on toinen jumalanpalvelus klo 12-13, F-riparin tunteja klo 15-18 ja nuortenilta klo 18-21. Päivi Aaltonen on varauskirjan mukaan varattu tuohon samaiseen rippikouluun, muttei nuorteniltaan. Nyt on odotettavissa, että Päivi Aaltonen joutuu hoitamaan tuon rippikoulun yksin ja lisäksi tuo nuortenillan, johon häntä ei alun perin ole edes varattu. Tsekatessani onko muita vastaavia päiviä tiedossa huomasin Vesa Kiertokarin jättäneen hyväksymättä tuon 26.4 olevan jumalanpalveluksen ja samoin 12.4 klo 7-9 olevan jumalanpalveluksen, jossa hän myös olisi naispapin kanssa. Jumalanpalvelukset, joissa ei ole naispappia oli kuitattu vihreiksi.
Pitää paikkansa, ettei pastori Kiertokari ole hyväksynyt yhtään varausohjelmassa olevista kolmesta työtehtävästä. Hän ei ole myöskään hyväksynyt yhtään kuukausittain työyhteisössä pidettyä yhteistä aamumessua - eikä myöskään osallistunut niihin. ----------------------------------------------------- Johtopäätökset Koska pastori Kiertokari on ollut virkavapaalla eikä näin voida väittää, että hän on kieltäytynyt virkatehtävistä (yhteistyöstä naispappien kanssa) konkreettisessa tilanteessa, on kuitenkin selvää, että asiallisesti näin on tapahtunut. Tästä kertoo 1) asioiden kulku, 2) hän on kieltäytymisensä julkisesti ilmoittanut 3) hän on ilmoittanut työyhteisön jäsenille suunnittelun yhteydessä, ettei osallistu itse toimitukseen 4) omassa blogissaan hän on sekä 17.1. että 6.2. käsitellyt omaa kieltäytymistään kertoen oman kantansa.
Pastori Kiertokarin kirkossa yleisesti hyväksytystä poikkeava virkakäsitys näkyy selvästi muussakin hänen viranhoidossaan ja sillä on kielteinen vaikutus sekä työyhteisöön että seurakunnan elämään ja julkisuuskuvaan. Hän hakee julkisuutta itselleen ja omille näkemyksilleen, Hän haluaa esiintyä ainoana Raamattuun pitäytyvänä seurakunnan pappina. Näin hän turhentaa ja asettaa kyseenalaiseksi muiden vakaumuksen/kutsumuksen. On selvää, että tämä lisää muiden työntekijöiden työtä ja huonontaa työilmapiiriä. Pastori Kiertokari on julkisesti asettunut vastustamaan sekä oman seurakuntansa että koko kirkon käytäntöä. Tämä tulee näkyviin myös saarnoissa ja muussakin kanssakäymisessä. On ymmärrettävää, että tämä tuo hämmennystä myös seurakuntalaisten keskuudessa.
Erityisen selvästi ja räikeästi tämä näkyy Kiertokarin blogikirjoittelussa. Blogissaan 22.1.2009 otsikolla "Otteita parin päivän jaksosta työssä ja viranhoidossa" hän käsittelee omalta kannaltaan esim. pappien työkokouksessa esillä olleita asioita tavalla, mikä tuntuu muista työntekijöistä sopimattomalta. - Jos viranhaltija käsittelee tällä tavoin julkisesti työkokousasioita, niin se tekee työskentelyn mahdottomaksi.
Myös muut papit ovat kiinnittäneet tähän huomiota. Kiertokarin menettelytavoista johtuen työyhteisöön on syntynyt tilanne, jossa ei vallitse sellaista luottamusta, mitä kaikkien pappien viranhoito edellyttää.
Kirkkojärjestyksessä (KJ 6:3§) todetaan, että viranhaltijan on noudatettava työnjohto- ja työnvalvontamääräyksiä ja että on käyttäydyttävä virka-asemansa edellyttämällä tavalla.
KirVESTES toteaa saman asian vielä tarkemmin (3 § 4 mom.):
Työntekijän on suoritettava hänelle annettu työ huolellisesti, noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja työn suoritustavan, laadun ja laajuuden sekä ajan ja paikan suhteen toimivaltansa mukaisesti antaa. Hänen on vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa ja olisi omiaan tuottamaan vahinkoa työnantajalle.
Pastori Kiertokarin menettely viranhoidossa on ollut selvästi sekä Kirkkojärjestyksen että virkaehtosopimuksen ko kohtien vastaista. Olen antanut hänelle tästä 21.1.2009 suullisen huomautuksen.
Piispainkokouksen selonteossa erilaisten virkanäkemysten aiheuttamien työsuhdeongelmien hoitamiseksi (Piispainkokouksen tiedoksianto 1/2006) todetaan mm. seuraavaa: Piispainkokous katsoo, että erilaisista virkanäkemyksistä aiheutuvat ongelmat tulee ensisijaisesti hoitaa pastoraalisten keskustelujen avulla. Sanktiot ovat viimeinen keino, kun keskusteluin ei enää voida edetä.
Mikäli viranhaltija keskusteluista huolimatta kieltäytyy yhteistyöstä, esimies tai toimivaltainen elin harkitsee toimenpiteitä. Tilanne saattaa johtaa • huomautuksen antamiseen (KJ 6:3 §) tai • kurinpitomenettelyn (KL 23 luku) käynnistämiseen (pappi, vakinainen lehtori, kanttori).
Pastori Kiertokarin esimiehenä olen hänen kanssaan viime syksystä lähtien useaan otteeseen eri tilanteissa ottanut esille hänen virkakäsityksensä ja sen mahdolliset seuraamukset Uudenkaupungin seurakunnassa. Näissä yhteyksissä olen toivonut ja odottanut sitä, ettei hänen näkemyksensä aiheuttaisi konfliktitilanteita työyhteisössä ja seurakunnan elämässä. Tiedän, että myös piispa on keskustellut Kiertokarin kanssa samasta asiasta.
Nyt edellä kuvatut tilanteet osoittavat, että tilanne on enemminkin kärjistynyt kuin saamassa myönteisen ratkaisun. Tällä hetkellä pastori Kiertokarin tavasta hoitaa virkaansa koituu työyhteisölle ja seurakunnalle ainakin seuraavia ongelmia:
1) Työtehtävien suunnitteleminen on jatkuvan epävarmuuden vallitessa ja varallaolosta johtuen lähes mahdotonta. 2) Tilanne kuormittaa muita työntekijöitä sekä henkisesti että lisääntyvien työtehtävien kautta kohtuuttomasti. 3) Normaalin työilmapiirin ja keskinäisen luottamuksen yläpitäminen ei ole mahdollista. 4) Seurakunta ei voi hoitaa tehtäviään parhaalla mahdollisella tavalla.
April 06 U:GIN KIRKKOVALTUUSTOVAALIEN HENKILÖKOHTAISET TULOKSETUUDENKAUPUNGIN SEURAKUNTA
Kirkkovaltuusto 2009 Ehdokkaat numerojärjestyksessä ja äänimäärät: Sukunimi Etunimi Valittu Äänet Elo Tiina 11 Heijari Mona 23 Kapiainen Tarja VALITTU 27 Kivistö Marko 26 Korjus Jari 11 Laiho-Virtanen Lilja VALITTU 28 Lamminen Aarne 11 Laurila Anneli 17 Lindegrén Henrik 5 Lindegrén Kai 12 Lindström Aila 6 Ruusunen Marjut 10 Sjöblom Mika VALITTU 44 Vähätupa Eeva 5 Ahtiainen Jussi VALITTU 42 Ellä Alpo 10 Ellä Satu 17 Kangasniemi Ulla-Maija 9 Koistinen Leo VALITTU 39 Koistinen Toni 7 Korpi Heimo 11 Korpi Jukka 18 Laitinen Timo 28 Laivo Olli 29 Lipponen Sampo VALITTU 39 Marttinen Henrik 9 Mattila Marjaliisa 0 Mattila Tuula VALITTU 31 Nevavuori Jari VALITTU 39 Nieminen Hanna 7 Nivola Kaisa 17 Nurmi Tanja 8 Penttilä Timo VALITTU 33 Poikonen Urpo 4 Rosten Seija 20 Runola Birgitta VALITTU 34 Saarela Pauli 27 Saarinen Annikki 27 Salmela Marja-Leena 12 Suikkanen Oili 9 Tauren Tarja 12 Tuominen Jouni 15 Tättilä Hanna-Leena VALITTU 37 Uotila Pia 18 Uussaari Aleksi 20 Valkeinen Matti VALITTU 35 Wallin Ilpo 3 Valtanen Kari VALITTU 32 Valtonen Ilpo VALITTU 64 Vapola Pirkko VALITTU 46 Vesola Henna-Maija 28 Viljanen Taija 11 Virtanen Heljä 10 Virtanen Lasse VALITTU 48 Virtanen Mimmi-Iris 28 Virtanen Päivi 20 Virtanen Veli-Matti VALITTU 30 Österman Elina 22 Heino Pirkkoliisa VALITTU 39 Järvinen Jukka 17 Kallinen Arto 18 Kallio Sinikka VALITTU 51 Pesola Pirjo 9 Polojärvi Eila VALITTU 43 Rosendal Yrjö 13 Savolainen Anja 16 Suominen Henriikka 22 Alhola Maila 7 Anto Leena VALITTU 35 Harmovaara Pekka VALITTU 35 Hirvonen Riitta VALITTU 51 Kallio Oili VALITTU 29 Kinnala Aaro 24 Kulmala Esko 20 Kunvik Kaija VALITTU 61 Kurkilahti Ismo 13 van der Meer Arie 28 Nummi Veijo 6 Saari Merja 0 Saarinen Petteri 11 Salaterä Juha VALITTU 30 Salin Sari 21 Soini Tenho 3 Suves Tarja 15 Tapio Synnöve 28 Tuominen Marjo-Riitta VALITTU 36 Tuovila Hannu 2 Tötterman Lars-Thomas (Tom) 7 Vahtera Helle 14 Westilä Maria 7 Vuola Anu 23 ÄÄNIOIKEUTETUT 11485 ÄÄNESTYSPROSENTTI 17,223 HYVÄKSYTYT ÄÄNET 1975 HYLÄTYT ÄÄNET 3
(sivulta www.ukisrk.fi ) April 05 KIRKOLLISVAALIEN ALUSTAVAT TULOKSETKirkkovaltuustooon 2009 valitut:
Sukunimi Etunimi Äänet Valtonen, Ilpo 64 Kunvik, Kaija 61 Virtanen, Lasse 48 Vapola Pirkko 46 Hirvonen, Riitta 51 Ahtiainen, Jussi 42 Sjöblom, Mika 44 Kallio, Sinikka 51 Nevavuori, Jari 39 Tuominen, Marjo-Riitta 36 Lipponen, Sampo 39 Koistinen, Leo 39 Anto, Leena 35 Tättilä, Hanna-Leena 37 Laiho-Virtanen Lilja 28 Polojärvi, Eila 43 Valkeinen, Matti 5 Harmovaara, Pekka 35 Runola Birgitta 34 Penttilä, Timo 33 Salaterä, Juha 30 Valtanen, Kari 32 Kapiainen, Tarja 27 Mattila Tuula 31 Heino, Pirkkoliisa 39 Kallio, Oili 29 Virtanen, Veli-Matti 30 (sivulta www.ukisrk.fi )
Vaalit olivat ja menivät. Tulos ei ole ollenkaan huono. Monet tekivät - tiedän - ihailtavaa ja ahkeraa työtä mielessään seurakunnan paras. Jumala palkitkoon. Rukoilemme valituille kristillistä mieltä ja rohkeutta ajatella, puhua ja päättää itsenäisesti.
April 04 NYT SU ÄÄNESTÄMÄÄN !Kirkkovaalit nyt SU 5.4. KLO 11-18 OMASSA KIRKOSSA ! Onko koko 16+ vee perhe, suku ja naapurit äänestäneet ESIM. numeroa 20/21/24/27/35/36/37/46/49/51/56/57/58.
Uskotkos ettei kannata jättää väliin?!?!? March 28 SAIN KIRJALLISEN HUOMAUTUKSENSain esimieheltäni 27.3.2009 kirjallisen huomautuksen. Sen mukaan en ole toimittanut kaikkia virkavelvollisuuksia, viranhoito ei ole ollut säädösten mukaista, olen kieltäytynyt yhteistyöstä enkä käyttäytynyt virka-asemani edellyttävällä tavalla.
Aikaisemmin eli 21.1.2009 sain suullisen huomautuksen, jota olen kirjallisena versiona tähän mennessä pyytänyt turhaan neljä kertaa.
Tarkoitukseni on piakkoin panna koko paperi(t) julkisesti nähtäville tälle blogisivulleni.
Näkyvän vastineen paikka on vähän myöhemmin. Siihen palataan. Asioita seuraava voi tästäkin jo vetää omat johtopäätöksensä.
VESA KIERTOKARI March 16 SAARNA 3. PAASTONAJAN SUNNUNTAINATAISTELU PIMEYDEN VALTOJA VASTAAN / JEESUS PAHAN VALLAN VOITTAJA / 3. PAAST.AJ.SUN. / JOH.8 (LUUK.4)
"Taistelu pimeyden valtoja vastaan" on ajatuksia herättävä otsikko. Ensimmäisten ajatusten joukossa tulee mieleen otsikko kirkolle annettuna tehtävänä. Jos ja kun ”Jeesus (on) pahan vallan voittaja”, niin toki hän omillensa antaa samansuuntaisen tehtävän. Mutta mitähän tuo taistelu on käytännön tasolla? Mitä tehdessään kirkko toteuttaa perustehtäväänsä, siis sitä tärkeintä ydintä, evankelisinta evankeliumia? Suosittu vastaus voisi olla rauhan ja oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta taisteleminen. Raamattu puhuu kuitenkin yleensä muusta puhuessaan pimeyden valloista tai taistelusta sitä vastaan.. Raamatun mukaan pimeys on siellä, missä Jumalaa ja hänen sanaansa ei tunneta ja, missä niitä vastaan noustaan. Siellä on pimeys, missä Jeesus on vieras ja hänen merkityksensä ja opetuksensa toisenlainen kuin Raamatun ilmoittamana. Tätä pimeyttä vastaan me saamme ja meidän tuleekin sotia.
Pimeyden syy ja sijainti
Muutos pyhäpäivämme aiheessa ja teksteissä häiritsee syvästi! On selvästi valittu se, että jotkut tekstit on jätetty pois - tai kuten evankeliumi III vsk. on lyhennetty ikävästi alusta! Päivän aiheeseen nähden niissä on paha kuvattu liian todellisena, persoonallisena ja tavallisen arjen keskellä.
Kohta saastaisen hengen ulos ajamisesta (Lk.4), pahan hengen karkottaminen ihmisen elämästä ja sisimmästä Jeesuksen persoonan ja konkreettisen sanan vaikutuksesta on varmaan arvioitu liian hurjaksi nykyihmiselle. Mutta entäpä jos riivaajat ja perkeleet kietovat tänäkin päivänä ihmisiä pauloihinsa tiukkaan otteeseen? Enkä tarkoita käsittämätöntä mielisairauden aiheuttamaa käytöstä, vaan ihan muuta. Jos ongelma on sama mutta sekä diagnoosi että lääke on kielletty ylemmän tahon ohjeistuksella, miten meidän sitten käy?
Läsnä olevan Jeesuksen kaikkivoipaa sanaa siinä tarvitaan! Noiden Jeesuksen sanojen ja tekojen kautta valo loisti ihmisten pimeyteen. Jos fariseukset, jotka osasivat Raamatun paljon meitä paremmin, tarvitsivat valaisua, niin suuremmassa määrin meillä on sama tarve.
Kolmannen käskyn selityksessä meitä varoitetaan halveksimasta saarnaa ja Jumalan sanaa. Sitä vastoin meille olisi hyväksi kuulla ja oppia Raamatun sanaa. On se mielenkiintoista: kukaan ei halua luonnollisessa elämässä tehdä matkaa tai tärkeitä ratkaisuja pimeydessä, vaan kaikki kaipaavat valoa; miksi sitten oma Raamattu pysyy usein kiinni ja oma paikka jumalanpalveluksessa tyhjänä, vaikka juuri niiden kautta Jumala toisi meille pimeyteen valoa? On selvää, ettei se ole Jumalan syy, jos joku pimeydessä suunnistaa harhaan ja hankkii itselleen ja läheisilleen monta turhaa vahinkoa. Raamatun loistama valo ei ole himmeää, vaan hyvinkin kirkasta. On oma vikamme, jos tahallaan väistämme sen valon. Muodin mukaan sen voi nimikristillisen mallin mukaan tehdä myös niin, että käymme sanan kuulossa mutta säilytämme aina itsepäisesti omat ajatuksemme ja mielipiteemme. Se päivä tulee silloin olemaan hirvittävä, kun Jumala kysyy, miksi me torjuimme hänen sanansa valon tai estimme sen eteenpäin menon meidän kauttamme. Silloin ei selitykseksi kelpaa sen enempää suomalaiskansallinen konsensuskirkon uusimmat mietinnöt kuin läpinäkyvä meriselitys nykyajan ihmisen nykyaikaisen uskonnon nykyaikaisista vaatimuksista.
Pimeys ei siis ensisijaisesti ole ulkopuolellamme, vaan meissä itsessämme. Siksi meidät on kristittyinä kutsuttu taisteluun meissä asuvaa pimeyttä vastaan. Mutta pimeys ei voi valaista pimeyttä. Valo sen sijaan tekee sen, Raamatun sanan valo.
Jeesuksen sanoissa on valta ja voima
Jeesuksen sanoissa oli voima, jota uskonnollinen johto ja muutkin ihmiset ihmettelivät ja vastustivat - ja saastaisen riivaajan henki pelästyi. Meidän aikanamme Raamatun sanassa pysyminen saa usein osakseen jyrkkää arvostelua. Monille se on käsittämätöntä pilkunviilausta, kun puhutaan, pohditaan ja kiistellään, vaikka olisi ns. tekojen aika. Mutta ei tekoja puutu eikä kyllä sanojakaan. Ihmisten puheista ja teoista vain puuttuu voima. Kun etäännytään Raamatun opetuksista, myös hän loittonee, jonka sanoissa yksin on voima. Toisaalta, onhan se toisinpäinkin: Raamatun sanassa kohtaamme yhä hänet, jonka sanoissa on voima. Sieltä käsin jumalallinen Majesteetti toimii ja pimeydessä elävät valaistaan, ulkopuoliset ihmettelevät ja perkeleen valtakunta vapisee pelosta!
Jeesuksen sana eli Raamatun oppi vaikuttaa nykyäänkin tehokkaasti
Aikanaan riivaajan henki huusi pelosta tunnistaessaan Jeesuksen. "Oletko tullut meitä tuhoamaan ?" se kysyi. Jotakin samaa kohtaamme siellä, missä Jeesuksen voimalliset sanat kuuluvat tänään. Näennäissuvaitsevainen aikamme sallii lukea ja uskoa mitä tahansa. Mutta missä sydän ja kädet ovat yhteydessä niin, että raamatullinen usko muuttuu teoiksi, siellä riivaajat älähtävät ja vastustajat keräävät kivityksen välineitä.
1) Se voi tapahtua rippileirillä, missä nuorten konkreettisiin kysymyksiin uskalletaan tuoda Raamatun vastauksia.
2) Se on tapahtunut juuri hiljan Porvoon hiippakunnassa, missä Kokkolan ruotsinkielisen seurakunnan pastori Peter Silfverberg opetti homoseksuaalisuudesta pohjanaan Paavalin kirjeen sana. Sanoessaan erityisesti, että ”Paavalin sana on voimassa myös tänään”, ihmiset kimmastuivat ja kantelut lähtivät liikkeelle.
Tai yhtälailla 3) perkele osaa ottaa lampaan tai lammaspaimenen muodon ja vakuuttaa ja määkiä hellyyttävästi, että kaikki nykyaikainen ja korrekti oli tehty, kun Langinkoskella saatiin erotettua virasta kaksi raamattu-uskollista nuorisotyöntekijää seurakunnan virasta.
Tämä sama tapahtuu AINA, kun joku rohkenee tarttua toimeen ja vaatia Jumalan sanan mukaista uskoa ja käytäntöä kirkossa tai yhteiskunnassa käytännön tasolla.
Kun Vapahtajan voimalliset sanat eivät kuulu, ei kukaan huuda, ei pelosta, ei raivosta, eikä tapahdu oikeastaan paljon muutakaan. Kukaan ei uudistu, virkisty, kasva uskossa. Mutta kun joku Jumalan valaisemaksi tullut loistaa tuota lainavaloa eteenpäin, silloin alkaa tapahtua. Julistaahan Jumalan sana perkeleen kukistamista, synnin aikakauden loppua ja Jeesuksen voittoa.
Uskon, että suuren luopumuksen pimenevää taivaanrantaa vasten vähäinenkin Raamatun opetukseen luottaminen loistaa kauas. Moni ihminen saattaa silloin yhtyä riivaajien huutoon, kun Jumalan sana ottaa kiinni jostakin tietystä synnistä tai muuten vain osoittaa huonon suunnan elämässä. Kuitenkin käy myös toisin, käy niin kuin Jumala lopulta haluaakin: "Ei minulle ole mieleen jumalattoman kuolema, vaan että hän kääntyy tieltänsä ja elää".
Jeesuksen puhe oli suoraa – ja usein tosi rajulta kuulostavaa
Jeesus puhui suoraan. Hän ei opettanut vaikenemisen viisautta. Vain Jumalan edessä tuli ihmisen tukkia suunsa. Ihmisten edessä jumalallinen totuus ei yleensä koskaan ole luotu olemaan vaiti. Jumala ei ole hiljaisuuden ystävä, kun ihmiset pitävät totuutta vääryyden vankina.
Mitä Jeesus sitten sanoi itsestänsä päivän evankeliumissa?
Hän väitti, että hän on lähtöisin Jumalasta ja tullut maailmaan Jumalan luota. Jumala lähetti hänet (42). Suurempi kuin Aabraham – toki! Monta kertaa käsittämättömällä tavalla suurempi! Abraham ja Mooses olivat inhimillisen uskonnollisen käsityskyvyn ylin taso ja taho silloin. Entä kuka tai mikä ihminen, virka tai elin tänään luulee olevansa uskonnollisen ja kirkollisen elämän korkein taho?
Jeesus myös väitti, että hän todella tuntee Jumalan ja pitää kiinni Jumalan sanasta (55). Kaikki, mitä hän Jumalasta puhuu, on ehdottoman totta, sillä hän puhuu vain sitä, mitä hän on Jumalan luona nähnyt (38) ja kuullut Jumalalta itseltään (40). Siksi hänen sanansa ovat Jumalan sanoja. Siksi myös se, ”joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa” (51) - Kaiken lisäksi Jeesus samasti itsensä Jumalaan. Hän lausui jumalalliset sanat ”minä olen” (Jeesus: minä olen à oikea saarnamies: näin sanoo Herra!) Hän korotti itsensä Jumala vertaiseksi.
Miten ihmismassat ja uskonnollinen kerma reagoi?
Jeesuksen rohkeat ja avoimet sanat, joilla hän paljasti alkuperänsä ja olemuksensa jumalallisen luonteen, synnyttivät hänen vastustajissaan raivon ja murhanhimon. Jeesus oli Jumalaa pilkkaavilla sanoillaan häväissyt Herran temppelin. Se, mitä hän sanoi itsestään, oli niin suurta, että vastustajat ivasivat: ”Mikä sinä luulet olevasi?” (53), ”sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki” (48). ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki” (52). Jeesus kiisti syytökset ja sanoi, että he häpäisevät häntä (49). Jumala tulisi kyllä kirkastamaan kunniansa (54).
Alkoiko Jeesus tehdä kompromissia tulehtuneessa tilanteessa kriisin partaalla?
Jeesus ei millään tavoin koettanut löytää sopua vastustajiensa kanssa. Hän ei lieventänyt sanojaan, vaikka näki, että ne loukkasivat (45). Hän väitti, ettei heidän uskonsa ollut Jumalasta (47). Särkeäkseen heidän itsevarman uskonsa Jeesus kohdisti heihin kauhistuttavat sanat: ”Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää.” (44.) - Oliko tuo kertaluontoista? Onko tilanteita, missä meidän kuuluisi sanoa samaa? Käsittääkseni tilanteita ja asioita on. Ihmisiin ei Jeesuksenkaan sana tähdännyt, vaan Jumalan sanasta luopuneeseen inhimilliseen uskonnollisuuteen. Se oli perkeleestä ja levitti pimeyden hedelmiä ylt´ympäriinsä.
Joskus meitäkin täytyy puhutella kovin sanoin. Eikä voi väittää, että se tuntuisi hyvältä. Kuitenkin jokainen, joka jättää oman ymmärryksensä ja ajatuksensa omaan arvoonsa, hän kuulee ihanan evankeliumin sanan, jonka voimasta pimeys väistyy. Monet itsekin tiedostetut esteet väistyvät ja oman luontomme jumalanvastaisuus häviää evankeliumin valolle. Sielunvihollinen on voimaton ja häviää. Sen on vaiettava ja lähdettävä. Jeesuksen veren ja Jumalan sanan varaan rakentavalle koittaa ihana vapaus ja sen täydelliseksi tekevä tulevaisuus.
Jeesus on sama tänään ja meille
Aina siellä, missä Jeesus kulki ja opetti, oli milloin hämmästelijöitä, milloin vihamiehiä, milloin Tuomaita, milloin ristiinnaulitsijoita. Kuitenkin sinne, missä hän kulki ja toimi, koitti valo keskelle pimeyttä. Moni sai synnit anteeksi ja löysi elämäänsä kestävän perustan.
Jeesus synnytti sanoillaan vastustajissaan vihan, mutta hän ei kivittänyt heitä. Hän ei vastustanut pahaa väkivallalla, hän ilmoitti Jumalan armon evankeliumin. Sen sijaan hänen vastustajansa poimivat kiviä vaientaakseen hänet. Nauloilla he lopulta hänet vaiensivatkin. Pahan hallitsemassa maailmassa väkivalta ja vääryys ovat vallan kahvassa. Jeesuksen ja hänen seuraajiensa osa on joutua eri tavoin marttyyriksi. (Kuinka tästä on tehty naurun ja pilkan aihe: ”Älä käyttäydy kuin marttyyri!”) Kirkkain todistus Jeesuksen ja Raamatun puolesta on suostua ilomielin kärsimään Jeesuksen ja Raamatun tähden. (Vääryyttä tulee silti vastustaa Jumalan kunnian tähden ja lähimmäisen parhaaksi!)
Jeesus elää ja vaikuttaa myös tänään - jopa samalla tavalla. Sanallaan ja voimallaan hän antaa vapauden ja toivon monille. Siksi mekin saamme kerta kaikkiaan kiinnittää huomiomme siihen, missä pysytään Jumalan sanassa ja sen mukaan opetetaan. Siellä Jeesus toimii lahjoittaen vapauden ja valon pimeässä elävälle pimeään rakastuneelle.
AMMENN March 07 MUISTATKO ÄÄNESTÄÄ? ÄÄNESTÄTKÖ OIKEIN?Uudenkaupungin seurakunnalle valitaan kirkkovaltuusto, johon kuuluu 27 jäsentä.
Vaalipäivä on sunnuntai 5.4.2009
- Vaali alkaa Uudenkaupungin, Kalannin, Lokalahden ja Pyhämaan kirkoissa välittömästi klo 10 jumalanpalveluksen jälkeen ja päättyy klo 18.
Ennakkoäänestys:
- Uudenkaupungin kirkkoherranvirasto 23.-27.3. klo 9-18;
- Kalannin seurakuntakoti 25.-27.3. klo 12-18; - Lokalahden seurakuntakoti Paanula 25.-27.3. klo 12-18; - Pyhämaan VPK:n talo Kuivarauma 25.3. klo 15-19 ja - Pyhämaan seurakuntatoimisto 27.3. klo 9-12. 16-vuotiaat mukaan! Vaaleissa ovat äänioikeutettuja ne viimeistään ensimmäisenä vaalipäivänä. 5. huhtikuuta 16 vuotta täyttäneet kirkon jäsenet, jotka on merkitty seurakunnan läsnä oleviksi jäseniksi 70 päivää ennen vaalipäivää, viimeistään 24.1.2009.
February 18 TAHALLISIA KONFLIKTEJA KESKELLÄ KAUNISTA POLYFONIAA?!Olen - vähän kauempaa - ymmärtänyt, että palautetta on tullut seurakunnallisista uudistuksista. Khra ja muut päävastuun kantajat ovat joutuneet kiperien ja lukuisten kysymysten eteen. Silti sanovat ja myös kirjoitetussa muodossa väitetään, että on jääty vastauksia tai päteviä perusteluja vaille.
Uudenkaupungin sanomien päätoimittaja Matti Jussila totesi kerran omassa kirjoituksessaan, että palaute(tta) on annettu. Nyt vain katsotaan, miten se huomioidaan. Ja siinä hän osuu naulan kantaan. Huomioidaanko palaute? Vai onko negatiivinen ja suora palaute räyhäämistä ja hyvien käytöstapojen puutetta? Entä ne pätevät perusteet - painavatko ne enemmän kuin hallinnollinen enemmistöuho?
Polyfoniaa tai vastaavaa monimuotoisuutta kannattava antaisi ensinnäkin kaiken hyvän ja toimivan paljolti olla ja kehittyä uuden ja uudistuvan rinnalla. Toiseksi monimuotoisuutta tai moniäänisyyttä ihaileva ei häpeilemättä, hosumalla ja sanktioihin pyrkimällä tähtäisi erityisesti johonkin suuntaan tai johonkin ns. toisinajattelijaan. (...sinänsä toisinajattelijoita ovat ne, jotka eivät Raamatun opetukseen ja Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen opetukseen suostu alistumaan ja sitoutumaan!)
Minä vastentahtoisena häirikkönä olen katsellut palautteen huomioimista. Monenlaisen ja eri tavalla perustellun palautteen. Mitä olen nähnyt viikon sisällä? Kahden tulevan tahallisen ja turhan konfliktitilanteen muuttumista PAHEMMAKSI ! Tarpeettomia, turhia ja vahingollisia ristiriitatilanteita on istutettu ajanvaraukseen nyt jo 4 tai 5 kappaletta! Kaunista. Sikiävät kuin kanit. Josko vielä tuplaantuisivat. Mikään ei ainakaan anna ymmärtää, ettei sellainen voisi olla suunta.
Samalla katselen miten sama kiilto silmissä myydään edelleen "tyhjiä, ränsistyviä ja tappiota tuottavia kiinteistöjä". Myyntilistan kärjessä Jokelan pappila asuntonani odottaa tulevan uuden valtuuston viimeistä hyväksyvää silausta tulla myydyksi kiireesti ensimmäisenä - tosin väärin ja pitämättömin perustein - myyjien itse itselleen asettamat reunaehdot eivät täyty Jokelan pappilan kohdalla.
Raskasta tämä on. Ja varmaan raskaammaksi käy. Mutta antaa sitten vain käydä.
Toisaalta uskon Jumalaan, jolla on kaikki valta ja voima. Hän voi muuttaa ja uudistaa. Hän voi avata uusia ovia, joita kukaan ei voi sulkea. Tätä olen paljon jo nähnyt suuren ystävien tuen kautta. Uskon, että tulen näkemään lisää.
Toivon voivani aikaisempaan malliin mutta uudistuneella innolla päästä palvelemaan seurakuntaa ja erit. nuorta seurakuntaa Jumalan sanan opetuksella. Mitään parempaa en tiedä - eikä edes ole.
VESA KIERTOKARI
February 14 "SEURAKUNNAN PERUSTEHTÄVÄ" SUNNUNTAIN TEKSTIN MÄÄRITTELEMÄNÄ
2. SUNNUNTAI ENNEN PAASTONAIKAA SEKSAGESIMASUNNUNTAI SAARNATEKSTINÄ MATT. 13: 31-33
(Sinapinsiemen ja hapate)
31. Jeesus esitti heille myös tällaisen vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. 32. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille." 33. Vielä hän esitti heille vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani."
JUMALAN SANAN KYLVÖ
Seurakunnalle ei ole omistettu kirkkovuodessa erityistä sunnuntaita. Seurakuntaan liittyviä asioita, sen tehtävää, jäseniä jne. käsitellään useinakin pyhinä, mutta pyhää, jossa aiheena olisi seurakunta, ei varsinaisesti ole. Ehkä se on tarkoituskin. Seurakunta tulee merkitykselliseksi Jumalan kautta, se on Kristuksen ruumis, lähetetty palvelemaan Kristuksen evankeliumia, josta se itsekin saa olemisensa ja josta se on riippuvainen. Se ei ole itsenäinen suure.
Mutta eikö totta, hyvin usein käy aivan toisin ?! Kirkosta ja seurakunnasta tulee täysin erillinen ja autonominen yksikkö. On lukuisia kohtia tämän päivän elämässä ja opetuksessa, joissa kirkon kiinnekohta evankeliumiin on kyseenalainen. Monia Raamatun opetuksia ei voi mitenkään yhdistää ihmisten elämäntapaan tai kirkon viestiin. Silti - seurakuntalaisista kirkon johtajiin - ei paineta päätä katumuksesta ja myönnetä ”Me olemme tehneet syntiä. Me olemme poikenneet pois ja kääntyneet omille teillemme”. Päinvastoin hyvin ylpeinä ja tinkimättömästi pidetään kiinni omista ajatuksista ja omista käytännöistä. Se, että Raamattu on eri mieltä, ei huoleta. Edes Jeesuksen omat sanat eivät paina. Kristuksen ruumis elää ja iloitsee ilman päätänsä. Mutta ilman päätä ruumiskin kuolee; eikä kuollut vie elämän sanaa toisillekaan.
Ehkä juuri siksi on paikallaan puhua seurakunnasta. Tämän pyhän evankeliumi antaa sille hyvän lähtökohdan. Matteuksen evankeliumin kohta liittyy Jeesuksen vertausten ryppääseen, jotka kaikki käsittelevät tavalla tai toiselle Jumalan valtakuntaa. Evankeliumitekstin molemmissa vertauksissa pienestä tulee suuri – sinapinsiemen kasvaa puuksi ja hapate hapattaa koko vakallisen jauhoja.
Jumalan valtakunta käsittää koko hänen valtansa ja mahtinsa niin maan päällä kuin taivaassakin. Hänen valtansa on suuri. Kuitenkin Jumalan valtakunta maan päällä, on aluksi pieni. Siihen kuuluvat ne, jotka ovat uskoneet Jumalan evankeliumin. Ne, jotka eivät ole uskoneet, ovat sitä jauhoa, joka ei vielä ole hapattunut, mutta happanee, kunhan aika kuluu ja sana leviää.
Onko meillä tätä näkyä ja uskoa ? Jokainen ihminenhän on taipuvainen näkemään vallan ja voiman ja voiton siellä, missä on tämän maailman mahtavat. Mutta jos Herran omien joukko alkaa ajatella näin, me olemme kadottaneet uskomme ! Ajattele itse: miten voit säilyttää uskon ja elää Jeesuksen opetuslapsena, jos et muista, kenelle on annettu kaikki valta ? Tai missä ovat karttasi ja kompassisi, jos et muista, kenen sanat eivät katoa, vaan ovat ajasta aikaan henki ja elämä ? Koko meidän kristillisyytemme on ränsistyvä kehys ja sisältä mädäntyvä valhe, ellemme tässä ole tarkkana ja tee parannusta. – Voi olla, että ajattelet tämän olevan turhaa voimien kuluttamista ja lakihenkistä itsekeskeisyyttä. Ehkä haluaisit keskittyä viemään apua niille, jotka sitä tosissaan tarvitsevat. Mutta etkö huomaa, sinulla ei ole enää paljon mitään, mitä veisit eteenpäin ! Jeesuksella ei näyttänyt eikä näytä olevan kaikki valta. Pystytkö siis vakaasti menemään ja kertomaan Jumalan Pojasta, jonka varaan voi kaiken jättää? Minkä Raamatun sanan annat kainalosauvoiksi horjuville, jos itse hylkäät selkeimmätkin kirjoitetut lupaukset ? – Seurakunta voi siis olla ja toimia vain Jumalan sanan varassa ja Jeesusta seuraten.
Kummassakin nimenomaisen raamatunkohdan vertauksessa kasvu on siemeneen ja hapatteeseen liittyvä ominaisuus, joka on yksin ”Jumalan käsissä”. ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antaa kasvun” sanoo apostoli Paavali. Kirkon kasvu on Jumalan suunnitelman toteutumista, joka tulee toteutumaan viimeiseen päivään asti. Perkele ei vie evankeliumia maan ääriin, eivätkä pakanat ole sen levittämisestä kiinnostuneita. Pikemminkin päinvastoin. Evankeliumin levitys on Kristuksen kirkon käsissä. Maailman lopun merkiksi Jeesus sanoo evankeliumin levittämisen kaikille kansoille. Puu tulee suureksi, ja kaikki happanee Jumalan Hengen vaikutuksesta ja voimasta.
Joku sanoo joskus, että nyt on tehtävä muutos ja ratkaisu, koska ihmisellä on vain yksi elämä. Sillä sitten perustellaan outoja ratkaisuja ja suoranaisesti syntiäkin. Kuitenkin tuossa sanassa on joku viisauskin. Meillä on vain yksi elämä – tämän elämän jälkeen ei tule uusintaa kasvina, eläimenä eikä ihmisenä. Siksi on tärkeää, kehen me tänään uskomme. Siksi on tärkeää, kenen omat me olemme, kun maailmamme tiimalasissa hiekka vähenee.
Miten tämä liittyy siemenen kasvuun ja seurakunnan tehtävään ? Siten, että on mahdoton ajatus siirtää tehtävää tuonnemmaksi. Yhtä lailla on mahdotonta ajatella jonkun toisen tekevän kaiken puolestamme. Kuule, yksikin selkeä Raamatun lupaus eteenpäin vietynä sinun toimestasi tänä päivänä, on suuri asia ! Siinä ja silloin Vapahtaja kohtaa syntisen. Ja kuinka suuri on pienen valon näyttäjän arvo – yhtä aikaahan nykyään Raamatun sanan valo himmenee ja väkisin sammutetaan.
Puu ja taikina ovat havaittavia asioita. Cyprianuksen lauseen ”extra ecclesiam nulla salus est” (kirkon ulkopuolella ei kukaan tule autuaaksi) pohjoinen sovellus asettaa ihmisen pohtimaan: olenko minä seurakunnassa, sen oikea jäsen. Pietistinen vastaus rakentaa kokemuksiin vastatessaan, että jos ihminen on kokenut Jumalan hyvyyttä, on tämä Jumalan oma ja kuuluu hänen seurakuntaansa. Objektiiviselle todellisuudelle ei panna juurikaan arvoa. Toisin ajateltuna objektiivisuus on taas voimakkaasti läsnä. Objektiivisuus on yksityisesti tai yleisesti julistetussa synninpäästössä. Siinä seurakunta toteuttaa Herralta saamaansa tehtävää. Ja katse on – kuten tuleekin – iankaikkisuudessa.
Jumala kasvattaa seurakuntapuutaan sanansa ja sakramenttien välityksellä. Sitä kautta Jumala välittää kasvun. Jos pysytään vertauksen mielikuvassa niin armonvälineet ja sana olisivat se maaperä, jossa ja josta puu kasvaa. Armonvälineet ovat instrumentteja, jotka eivät kuulu itse Jumalanvaltakunta-puuhun, vaan palvelevat puun kasvamista Jumalan asettamina välineinä. Tosin ne eivät ole mitenkään v a i n – päinvastoin: juuri niiden kautta Jumala itse toimii. Siksi me emme muualta hänen vaikutustaan tai tahtoaan etsikään.
Sinappipuu kasvaa solu solulta suuremmaksi ja suuremmaksi. Solut muodostavat suonia juurilta ja rungosta tulevalle elinnesteelle. Koko puu sykkii kasvua joka hetki. Sakramentaalisuus ei kuulu vain ehtoollisen aineille ja vedelle, vaan koko kirkko on sakramentaalinen luonteeltaan. Kirkko on pelastuslaitos, joka olemuksessaan liittyy Jumalan Poikaan. Se sisältää itsessään, jopa asetetussa järjestyksessään ja jokaisessa jäsenessään osallisuuden Jumalan Poikaan.
Jokainen kirkon ottama askel on myös Kristuksen ottama askel ( NÄIN SIIS TULISI OLLA. SRK EI VOI OTTAA ASKELIA, JOITA HERRA EI OTTAISI. SIKSI ESIM. MEIDÄN KIRKKOMME RAAMATUSTA LUOPUMISEN SYNTEJÄ EI VOIDA SANOA KRISTUKSEN OTTAMIKSI ASKELIKSI. NE ON OTETTU ITSE. JA ITSE NIISTÄ TILILLE JOUDUTAAN. – MUTTA JOKAINEN VÄÄRÄ ASKEL ON OIKEIDEN ASKELTEN ESTYMISTÄ !!) ja jokaisen kristityn tekemä hyvä työ on Kristuksen tekemä hyvä työ. Synnin ruumista me kyllä kannamme mukanamme hautaan saakka, mutta se ei estä Jumalan vaikuttamaa kasvua, koska kasvu perustuu Jumalan Hengen vaikutukseen sanan ja sakramenttien kautta. Tällaisena Kristuksen ruumiina kirkko on olennaisesti ja välttämättä yksi. Siksi me tänäänkin rukoilemme, että meillä olisi se ykseys, joka pohjaa yhteen Herraan ja yhteen uskoon.
Ammne
February 09 Kiitos tukijoille - virkavapaalta käsinOlen virkavapaalla. Tosin ilmeisesti vain lyhyen tovin. Kuitenkin viikon verran alkaen viime perjantaista.
Vaikeata on muuten hoitaa itseään ja esim. terveyttään haastavassa myllerryksessä. Kuitenkin fysiikka pitäisi olla kunnossa, jotta olisi paremmat resurssit kohdata henkisiä paineita ja painostusta. Ja tottakai joku keksii epäillä tekoja ja vaikuttimia. Sitä ei voi estää. Kuitenkaan epäilijät voivat lyödä hudin.
Pitää tässä erikseen kiittää niitä, jotka ovat tukemalla sanoin, teoin ja rukouksin olleet avittamassa jaksamistani. Kiitos muistamisista. Kiitos konkreettisesta vaivannäöstä - joka jatkossakin on ainoa todellinen vaihtoehto pelkän huokailun sijaan. Kiitos oikeista kysymyksistä. Kiitos tilanteen vaatimasta reagoinnista - mikä se milloinkin onkin.
Erikseen kiitän Jukka Vapolaa viime torstain lehtikirjoituksesta. Selkeä ja rohkea kirjoitus. Yhtymättä mitenkään sen syvemmin tai kokonaan näkemyksiini, hän kertoi sen, mikä pitäisi olla selvää kirkkoherroille, luottamushenkilöille, piispoille ja kapituleille. Unohtamatta esim. hovioikeuden päätöksiä.
Se vaan on niin, että tasa-arvo on tasa-arvoa vain silloin, jos se on sitä kaikille. Vakaumuksen kunnioittaminen on sitä vain jos kunnioitetaan kaikkia vakaumuksia.
Oletko muuten ajatellut voimalla ja vallalla ohjeistaa muslimeita maassamme "saat uskoa mihin haluat, kunhan se ei näy yhtään siinä, miten elät ja toimit työssäsi"? Oletko ajatellut ohjeistaa ortodoksista kirkkokuntaa maassamme ottamaan pikapikaa pappisvirkaan naisia - syrjintäsyytteen uhalla?
Laki on niin kuin se luetaan. Laki on sama kaikille. Aivan samoin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.
Tai sitten ehkä ei...?... Totalitaarisessa yhteistyö- ja suvaitsemiskulttuurissa, jossa pätemättömin perustein harvainvalta lyö mahtiaan uhmaavia...
VESA KIERTOKARI February 06 KIELTÄYDYNKÖ VIRANHOIDOSTA?Jo kolmannen kerran joudun ottamaan esille saman vastaukseni. Ihan hyvä niin. Kunnes mahdollisimman moni tajuaa.
Mielivaltaa, epätasa-arvoa ja kirkkomme järjestyksen vastaisuutta on antaa em. perustan vastaisia työtehtäviä tai määräyksiä. Se on virkavirheeseen pakottamista.
Vakaumus on tärkeä ja kunnioitettava asia. Jos se on sitä vain toisilla eikä kaikilla, se kertoo oireena vakavammasta. Se on näennäistasa-arvoa, mikä tarkoittaa vallan väärinkäyttöä johtavalta tasolta. Suomen tasoisessa oikeusvaltiossa pitäisi ainakin maallisen ylemmän oikeuden tajuta tämä. Nimittäin EU:ssa tämä ymmärretään paljon paremmin. Onko Suomi oikeudenmukaisuudessa ja tasa-arvossa EU:ta perässä? Ja onko kirkko seurakuntineen Suomessa ei suunnannäyttäjä, vaan oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden peränpitäjä?
Vakaumus ei kuitenkaan ole ylin hyve ja peruste. Meille kristityille ylin on aina viime kädessä Raamattu, kirjoitettu Jumalan sana. Miksi? Koska se edustaa meille salatun Jumalan ainoaa todellista tuntemista - sekä oikeuden että rakkauden, sekä vakaumuksen että käytännön elämän jumalallinen tienviitta on siinä. Ja vaikka Raamattu ei ole lakikirja, vaan Jumalan etsivän armon ilmoitus, on se vielä faktisesti myös kirkkomme ja pappienkin ylin juridinen peruste. Ihan konkreettisesti ja todellisesti voimassaolevan lainsäädännön mukaan.
VESA KIERTOKARI
January 29 TUOMITSE TAI JÄTÄ TUOMITSEMATTA - MILLOIN JA KUMPIMoni on viime aikoina kysymyksin ja vastaväittein haastanut ajattelemaan ja selittämään, mistä jonkun asian - hengellisesti tai teologisesti - voi tietää. Jotkut sanovat, että enemmistön tahtoon on taivuttava. Toiset sanovat olevan vain ja ainoastaan tulkintoja - omia tai yhteisön ajantasaiset.
Mutta! Raamattu on Jumalan sana. Konkreettisesti ja kokonaisena ja yhteenlaskettuna kaikilta osin. Kirkkoa se sitoo jopa juridisesti. Aivan samoin ylinpänä ohjeena ja totuutena kaikkia pappeja. Mitään valtaa tai lupaa ei ole yhdelläkään yhdessäkään asiassa kirkkona tai pappina väittää tietävänsä Raamattua paremmin ja ratkoa asioita siltä pohjalta. Silloin kirkko tai pappi ylittäisi ylpeänä toimivaltansa.
Sen sijaan ns. kirkon ääni ei aina edusta todellista Kristuksen kirkon ääntä. Enemmistön kanta ei automaattisesti merkitse asian oikeutusta ja päteviä perusteita. Siksi perusteet ratkaisevat. Perusteista aina ylimpänä itseoikeutettuna on Jumalan sana eli Raamattu. Alemmat perusteet ja säädökset tulevat vääriksi ja turhiksi ollessaan Raamatun kanssa ristiriidassa. - Oikeaan Raamatun ymmärtämiseen auttavat myös kirkkomme viralliset Tunnustuskirjat, joiden mukaiseen uskoon, oppiin ja elämään esim. papit ovat valalla sitoutuneet.
Onko siis pakko yhtyä enemmistön tai vähemmistön kantaan? Ei ole! Onko olemassa vain tulkitsemista ja tulkintoja? Ei ole! Voiko totuuden löytää ja sitä käytännössä seurata? Kyllä voi!
Jokaisen kristityn jumalallinen oikeus uskoa Raamatun Jumalaan ja vapaaksi tekevään totuuteen säilyy aina silloinkin, kun sitä vastaan ovat muut ihmiset, pykälät ja säädökset. Silloin on kyse siitä, kenelle ollaan uskollisia ja ketä kuunnellaan.
Uskonpuhdistajamme Luther kirjoittaa päivän sanassa Room. 14:4:
Raamatussa pysymistä omantunnon, oikeuden ja autuuden tähden, VESA KIERTOKARI January 22 Otteita parin päivän jaksosta työssä ja viranhoidossaOtteita parin päivän jaksosta työssä ja viranhoidossa:
* osuuteni kyseenalaistetaan yhä useammassa nuoriso- ja rippikoulutyön asiassa, motivaatiota ja työniloa viedään toiseltakin nuorisotyön alueen työntekijältä; minun pitää toimittaa (etukäteis?)tarkasteluun mm. tulossa olevat minun kontolleni osuvat nuorteniltojen aiheet
* työnantajan taholta vilautellaan piispa Heikan komitean lopputulemaa yhteisenä sitovana toimintatapana, vaikka minkäänlaista sitovuutta tai lainvoimaa ei mietinnöllä olekaan - ollen työryhmän ratifioimaton mielipide
* toinen henkilö työnantajan taholta muistuttaa, että työtehtävien määrääminen ei koskaan ole työpaikkakiusaamista
* pyydetään (taas) kahdenkeskiseen keskusteluun, jollaisia vastaavia käsittääkseni ei muilla ole; lain salliman avustajan paikalle tuominen näyttää melkein saavan aikaan kohtauksen tai skandaalin
* jotkut kokevat problemaattisena jumalanpalveluksessa olevien saarnaa edeltävän ja saarnan jälkeisen virren; pohditaan pois jättämistä
* minun väitetään laiminlyöneen rippikouluryhmän hoitoa, vaikka olen esim. samana päivänä tarjoutunut hoitamaan toistakin ryhmää, joka on vielä enemmän vaiheessa
* tarjoudun (ainakin kolmatta kertaa!) järjestelemään Kalannin alueen kinkereitä, ainakin aluksi, ainakin osaa, etteivät peruuntuisi tai viivästyisi --> tarjous sivuutetaan tylysti
* saan moitteita ja huomauttelua uudenvuoden tienoon puheesta tai saarnasta yksittäisen ihmisen palautteen pohjalta; kohtaa saarnassa (joka on julkisesti nähtävänä netissä!) tai asiaa ei eritellä, ei todenneta eikä edes "olla luettu" - mistä siis tietää, onko asiassa huomautettavaa? ... jos olen pitänyt Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen vastaisen saarnan, olisin halukas löytämään virheeni ja pyytämään anteeksi...
* tilaamieni hengellisten lahjakirjojen laskujen maksussa tulee ongelmia - vielä voimassaolevaksi käytännöksi vahvistettu budjetin sisäisten (ala)momenttien välinen kompensointi ei enää olekaan sallittua
* minun sanotaan laiminlyöneen sovitun rippikoulun suunnittelutapaamisen; tapaamista ei ole kuitenkaan ollut merkitty kalenteriin ja kyseessä on vapaapäivä; olen kyllä sopinut joustavasti tällaisia ja vastaavia ennenkin vapaapäiviin ellei ole esteitä - sen pitäisi olla vapaaehtoisesti mahdollista... tosin hiljattain sanottiin, että työnteko vapaapäivänä on KIELLETTYÄ...?...
Toisaalta
* minulle suhteellisen vieras ihminen soittaa (yksi monista!) ja pyytää minua vakavammin ja rajummin kuin koskaan opettamaan saarnassa maallisen vallan ja kunnian katoamisesta - sanoo sen olevan tarpeen nykysuunnalle ja nykyjohdolle sekä paikalliselle kirkolliselle "keimailulle"
* minulle ulkokohtaisesti hyvin tuttu pitkän linjan kalantilainen vastuunkantaja ihmettelee pöyristyneenä, miksi ei muka voida antaa minun työni painottua nuorisotyöhön, jolloin vastaavasti turhat konfliktit jäisivät syntymättä; hän viittaa myös läheisten, lasten ja lastenlasten selkeään palautteeseen; lopuksi hän painokkaasti ihmettelee, eivätkö kirkko ja seurakunta tiedä työtehtävien järjestelyn olevan normaalia työnjohdollista arkipäivää oikeastaan kaikissa työpaikoissa ja firmoissa (<-- HUOMAA TUO!)
* muutama ihminen sanoo, että kirkollisvaaleissa asioihin otetaan näkyvästi kantaa - paljon useampi kokee, ettei enää ole mitään tehtävissä; yritän sanoa, että vaalit ovat hyvin tärkeä vaikutuskanava MUTTA EHDOTTOMASTI EI AINOA TAI RIITTÄVÄ
* kolme ihan eri ihmistä soittaa halukkuudesta osallistua ehdokkaana ja/tai listan vastuuhenkilönä tulevissa vaaleissa, koska oikeaa selvää vaihtoehtoa ei ole tarjolla - yritän kertoa mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista ja päivämääristä
Tästä jää puuttumaan omalta osaltani tai siirtyy, kun ei ehtinyt tai jaksanut
* yksi pyydetty sielunhoidollinen tapaaminen
* yksi aamunavaus
* selvästi tarpeellista aikaa suunnitella ja koordinoida omalta osalta ja vs. nuoriso-ohjaamme kanssa nuoriso- ja rippikoulutyötä
* alustava viikonlopun puheiden ja saarnan valmistelu
|
There are no categories in use.
Linkkejä raamatullisuuteen ja luterilaisuuteen
Miksi lukea huuhaata kun parempaa on tarjolla?
Kiitos käynnistä!
Vesa Kiertokariwrote:
Kunhan testailin...
Kyllä tänne voi kirjoittaa - usko pois...
Aug. 9
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Send a private message
Subscribe to RSS feed
Tell a friend
Add to My MSN
Add to your network
Sign up for alerts|
|
